"Alkoholinkäytön taustalla olevan psykiatrisen sairauden hoito ja lääkitys on usein edellytys myös alkoholin liikakäytön hoidolle." -professori, psykiatri ja psykoterapeutti Matti O. Huttunen
Tämän pitkän ja monimuotoisen pohdinnan tarkoituksena on herättää kysymyksiä ja keskustelua päihdehoidosta ja päihdekuntouksesta kaksoisdiagnosoitujen näkökulmasta, ja nostaa psykiatrinen hoito etusijalle tai vähintään päihdehoidon rinnalle henkilöillä, joilla on vaikea, päihteidenkäytöstä riippumaton psykiatrinen häiriö.
Sain ensimmäisen psykiatrin arvion kaksisuuntainen mielialahäiriön todennäköisyydestä vuonna 1986 Courmayeurissa Italian Alpeilla, jossa tutuksi tullut huonenaapurini oli lomalla suksimassa kaksi viikkoa. Tämän jälkeen lääkärit eivät ottaneet mun puheita vakavasti saamastani epävirallisesta diagnoosista. Mun vuosia toistuneet ilmiselvät (hypo-) mania- ja masennusjaksot, ja kroonistunut unettomuus ohitettiin tutkimatta.
Epävirallisen diagnoosin antanut psykiatrian erikoislääkäri, Jukka Karassaari (R.I.P.), oli lääkäreille todennäköisesti ainakin nimeltä tuttu, sillä hän oli myös yksi silloisen Lapinlahden sairaalan kolmesta ylilääkäristä. Lääkärit eivät suostuneet myöskään ottamaan Jukkaan yhteyttä pyynnöistäni huolimatta tarkistaakseen puheeni.
PSYKIATRISEN PÄIVYSTYKSEN KAUTTA OSASTOLLE
Olin Auroran sairaalan psykiatrisen päivystyksen kautta vuodeosastolla yli 20 kertaa. Hakeuduin hoitoon psykoottisen manian ja pisimmillään 12 vuorokauden valvomisen, harhaisuuden ja hallusinaatioiden vuoksi. Lyhyempiä täysin unettomia jaksoja oli paljon. En saanut unta silloinkaan, kun hoitajat kieltäytyivät antamasta lisälääkitystä, koska olin saanut maksimilääkityksen. Kotiuttaminen tapahtui usein liian aikaisin!
Sain vuosikausia jatkuneiden lääkäritapaamisten, yrityksieni ja vaatimuksieni jälkeen lähetteen Auroran psykiatrilta psykiatrian poliklinikalle vasta viimeisellä kerralla Auroran sairaala psykiatrilta vuonna 2009. Puheisiini ja oireisiini uskottiin vasta, kun minut oli jostakin syystä löydetty hortoilemassa harhaiosena Auraran sairaalan kellarissa.
Psykiatrian poliklinikalta sain virallisen diagnoosin vaikeasta 1-tyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota pidettiin BDI-kyselytutkimuksen ja potilaskertomusten perusteella ilmiselvänä. Lisäksi tietoihini lisättiin merkintä psykoottisesta maniasta, kroonisesta unettomuudesta, toistuvista psykooseista ja hallusinaatioista.
Olin ilman asianmukaista psykiatrista hoitoa ja välttämätöntä lääkitystä 23 vuotta. Tänä aikana lääkitsin (hypo-) mania- ja masennusjaksojani alkoholilla. Olut toimi "tasaavana korvauslääkkeenä", jolla tasapainotin ja helpotin vuosikausia mania- ja masennusjaksoja, tunnetilojani ja unen saamista. Tämä johti luonnollisesti vähitellen alkoholinkäytön lisääntymiseen ja alkoholiriippuvuuteen.
23 VUODESTA MAAGINEN LUKU
23 vuodesta muodostui maaginen luku, sillä olin 23 vuotta yhdessä mun x-vaimoni kanssa. Saman ajan toimin yrittäjänä, kunnes toiminta muodostui mahdottomaksi. Elämäni ei todellakaan ollut pelkästään sairastamista. Toimintaani voit tutustua linkistä, jossa tietoa yrityksistäni, toiminnastani ja ideoimistani, suunnittelemistani ja toteuttamistani monialaisista (viestintä-) yhteistyöhankkeista. Työ-, toiminta- ja yrittäjähistoriaa
PÄIHDEHOITO
Olin Myllyhoidossa 28 päivää vuonna 1998, jonka jälkeen kävin vajaa kolme vuotta viikottain AA:ssa. Kun mun koko hoitovastuu siirrettiin psykiatriselta päihdepoliklinikalle vuonna 2011, psykiatrinen hoito ja lääkitys loppui kuin seinään. Maniajaksot uusiutuivat ja juominen lisääntyi, ja riistäytyi lopulta käsistä.
Samana vuonna pääsin” työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean kaksisuuntaisen mielialahäiriön perusteella. Olin vuosien varrella noin 20 kertaa Hangonkadun katkolla, Tervalammen päihdehoitokeskuksessa kolme parin kuukauden jaksoa. Näistä viimeinen oli keväällä 2014.
Päihdehoidot ja kuntoukset ilman psykiatrista hoitoa ja lääkitystä johtivat kolmanteen vakavaan itsemurhayritykseen, jonka kaveri ”pilasi” tilaamalla ambulanssin, joka vei minut Meilahden sairaalaan, jossa olin pari viikkoa. Päätökseni oli vaihtaa planeetta rajulla lääkkeiden yliannostuksella. Teholla ”huusin”, että älkää nyt helvetissä pilatko mun yritystä, ja nykäisin ”piuhat” irti.
TAKAISIN PSYKIATRISEN HOIDON JA LÄÄKITYKSEN PIIRIIN
Päihdehoidoista ei juurikaan ollut hyötyä, koska välttämätön psykiatrinen hoito ja lääkitys puuttui. Meilahdesta päädyin kahden viikon katkolle Hangonkadulle. Täältä jatkoin suoraan Ridasjärven päihdekuntoutukseen, jossa olin kaksi kukautta. Ridasjärven kuntoutuspalveluiden esimies Timo Rautavuori, oli ensimmäinen ammattilainen, joka otti mun puheet kaksoisdiagnoosista, ja sen edellyttämästä ongelmien samanaikaista hoidosta vakavasti!
Timo Rautavuoren myötävaikutuksella pääsin viimein takaisin psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin. Tästä olen Timolle edelleen kiitollinen. Psykiatrinen hoidon, lääkityksen ja samanaikaisen päihdekuntoutuksen ansiosta sain mielialani tasapainoon ja raitistuin. Join viimeisimmän olueni 3.9.2014.
Ridasjärveltä Timo kuskasi mut suoraan Sillanpirttiin (päihdehuollon kuntouttava asumispalvelu), jossa olin päättänyt olla kuukauden. Lopulta olin Sillanpirtissä 3½ -vuotta, pidempään kun yksikään aikaisempi asiakas. Sillanpirtistä muutin Helsingin Alppikylään, jossa tälläkkin hetkellä asun. Retkeily avartaa.
Koska olen aina ollut hoitomyönteinen ja motivaationi raitistumiseen on ollut vankka, raitistuminen ja raittiina pysyminen ei ole tehnyt kertaakaan tiukkaa. Juominen ei ole tullut edes mieleeni. Säännöllinen psykiatrinen hoito, lääkitys ja vuorokausirytmi, stressin välttäminen sekä riittävä uni ehkäisevät myös myös päihteidenkäyttöä.
Harhaluulo siitä, että psykiatrian- ja päihdepoliklinikat toimivat yhden oven periaatteella ja saman katon alla, parantaisi kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoa. Tämä ei ole totta. Käytäntö on osoittanut, että hoitotahot toimivat edelleen omissa, suljetuissa kuplissaan. Vuoropuhelusta ja yhteistyöstä ole juuri tietoakaan!
HOIDETAAN SEURAUKSIA TUTKIMATTA SYITÄ
Kaksoispiste: ryhmässä olen toistuvasti ottanut puheeksi päihdehoidon kaksoisdiagnosoitujen näkökulmasta. Tämä on herättänyt ristiriitoja ja vastakkainasettelua erityisesti 12-askeleen toipumisohjelman piirissä olevilta, jossa kaikki huomio kiinnittyy ensijaisesti päihdeongelmiin ensisijaisena ongelmana, jossa kaikkia muita ongelmia pidetään seurauksena päihteiden liikakäytöstä. Tämä on virhe, sillä päihdeongelmat ovat lähes aina seurausta hoitamattomista mielenterveys- ja muista ongelmista, joiden oireita pyritään helpottamaan päihteillä.
Yritetään hoitaa seurauksia ajattelematta ja tutkimatta syitä niiden taustalla ja rinnalla. Kaksoisdiagnoosien kohdalla keskeisintä on kummankin ongelman samanaikainen hoito.
Tämän vuoksi pelkästään päihdehoidon käsittely ryhmässä on ollut omalta osaltani pinnallista. Psykiatrinen hoito ja lääkitys ei myöskään kuulu 12 askeleen toipumisohjelmaan, jossa kapea-alaisesti ja putkikatseisesti tuijotetaan pelkästään päihteidenkäyttöä. Jos mielenterveysongelmat mainitaan ainoastaan, kun kyseessä on päihteidenkäytön vaikutuksista esiintyvät mielenterveysongelmat, kuten ahdistus, masennus ja unettomuus.
IDEA KANNANOTTTON SYNTYI TEAMS-KESKUSTELUISTA
Keskustelin hiljattain pitkään erään ryhmän jäsenen kanssa, jolla on 8-9 vuotiaana todettu ADHD, ja mahdolliseksi arvioitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän on myös paininut samanaikaisen alkoholiriippuvuuden kanssa, jonka perusteella hän sopii hyvin kaksoisdiagnoosien viitekehykseen.
Hän oli hiljattain saanut apua alkoholiongelmaansa Minnesota-mallisesta hoidosta. Kuten muissakin 12-askeleen hoitopaikoissa ja ryhmissä, alkoholismia käsitellään primäärinä, ensisijaisena, pääasiallisena ja kroonisena sairautena ja hoidon kohteena.
Kun nostin esille samanaikaisten psykiatrisen hoidon ja lääkityksen merkityksen tärkeänä osana kokonaishoitoa, hän totesi, että alkoholiriippuvuus on primääri sairaus. Vaikutti siltä, että mielenterveysongelmat ovat jääneet häneltä päihdehoidon varjoon ja unohtuneet.
Minnesota hoidossa, jossa hoidosta vastaavat oman toipumiskokemuksen omaavat asioita pidetään yksinkertaisina, eikä yleistyksiltä voida välttyä. Tämä johti siihen, ettei hän aluksi halunnut puhua ADHD:sta mitään, koska hän olisi antanut ymmärtää, että hän pitää mielen sairauttaan syynä alkoholismiinsa. Hän "pelkäsi", ettei tätä näkemystä hyväksyttäisi edes ajatuksena.
Tämä on vaan yksi tapaus monista muista, jotka eivät kerro psyykkisistä sairauksistaan, koska niiden käsittely ja hoito eivät kuulu osana 12 askeleen toipumisohjelmaan. Tässä ohjelmassa kaikki tekijät pyritään sullomaan samaan muottiin. Eriäviä näkemyksiä ja mielipiteitä mutta ei myöskään kokemuksia mielenterveysongelmista toipumisohjelmassa ja isossa kirjassa ei juurikaan mainita.
Päihdeongelmia pidetään päihdehoidossa primäärina, ensisjaisena ja ainoana ongelmana, johon mielenterveysongelmat ja muut syyt eivät kuulu. Tämä asenne vaikuttaa vahvasti päihdehoidon sisältöön ja tuloksiin, jotka ovat erityisesti kaksoisdiagnosoitujen kohdalla paljon huonommat, kun mitä ne voisivat olla.
Amerikan lääkäriliitto määrittelee päihderiippuvuuden alkuperäiseksi, krooniseksi ja parantumattomaksi ja hoitamattomana kuolemaan johtavaksi sairaudeksi,jolle tyypillistä on kontrollin menetys. Tarkoitetaanko alkuperäisellä primääriä sairautta?
Lääkäriseura Duodecim määrittelee päihderiippuvuuden krooniseksi ja uusiutuvaksi aivosairaudeksi. Olen pyöritellyt pitkään mielessäni kysymystä, mistä ajatus primääristä, eli ensisijaisesta sairaudesta on peräisin ja mitkä tahot siitä puhuvat, ja mikä tähän on johtanut. (Minnesota hoito maksaa esim. Kantamossa n. 6 500 euroa).
PÄIHDEHOITO, KUNTOUTUS, PÄIHDERYHMÄT
Päihdeongelmat, päihdehäiriöt ja päihderiippuvuus ensin asenne ja ajattelutapa ohjaa päihdekuntoutujien ajattelua päihdepoliklinikoilla, 12-askeleen päihdekuntoutuksissa, kuten myös Minnesota- ja Myllyhoidossa, Kantamossa sekä vertaisryhmissä, kuten AA:ssa ja NA:ssa.
Yllä mainitut hoidot ja kuntoutukset on kohdistettu alkoholista, huumeista- ja lääkkeistä riippuvaisille. Koska samanaikainen mielenterveysongelmien hoito ei kuulu toipumisohjelmaan, haluan kysyä, onko päihderiippuvuutta edes olemassa ilman mielenterveysongelmia?
KAKSOISDIAGNOOSIT
Minnesota-hoitomallin tavoite on päästä eroon päihteistä. Henkilökunta/päihdetyöntekijät koostuvat toipuneista päihderiippuvaisista, jotka ohjaavat kohti päihteettömyyttä yksinkertaisilla ja helposti ymmärrettävillä keinoilla. Nyt haluan korostaa, että kaksoisdiagnoosien kohdalla puhutaan vähintään kaksinkertaisista ongelmista.
Koska kaksoisdiagnooseissa ei ole yhtä ilman toista, eikä toista ilman kolmatta ongelmaa, tähän eivät yksinkertaiset ajattelu ja toimintatavat tai yleistykset päde. Kaksoisdiagnoosit ovat vähintään kaksi kertaa vaikeampia ja suurempia kuin näiden ongelmien summa 1 + 1 = 3!
Päihdetyöntekijöillä, jotka kohdistavat kaiken osaamisensa ja kokemuksensa päihdeongelmien hoitoon, on hyvin harvoin riittävää koulutusta, tietopohjaa ja kokemusta kaksoisdiagnoosien mekanismeista, jotka vaativat täysin omanlaistaan lähestymistapaa. Kumpaakin ongelmaa on osattava käsitellä ja hoitaa, kuin yhtä ja samaa ongelmaa. Kysymys on kolmannesta ongelmasta, joka jää mielenterveys- ja päihdehoidon jalkoihin.
Satunnaiset lääkärintapaamiset ”esimerkiksi 1–2 kertaa 28 päivän hoitojakson aikana” eivät riitä päihderiippuvaisilla esiintyvien mielenterveysongelmien, psykiatristenhäiriöiden ja/tai sairauksien arviointiin päihderiippuvuuden taustalla (tai seurauksena), eivätkä yleensä myöskään johda asianmukaiseen hoitoon ja lääkitykseen, jota harvoin osataan hakea, pyytää tai vaatia.
Kaksisuuntainen päihdekierre, jonka keskiössä olevat ongelmat ja oireet voivat olla niin syitä kuin seurauksia. Siksi ongelmia on hoidettava yhdessä ja yhdenaikaisesti saman hoitotahon, työryhmän tai työparin toimesta. Tämä edellyttä tiivistä toiminnallista yhteistyötä psykiatrisen ja päihdpolin välillä.
PRIMÄÄRI SAIRAUS - PÄIHDEONGELMAT ENSIN
Käsitys siitä, että alkoholin liikakäyttö ja kaikki siitä johtuvat ongelmat ovat vain seurausta alkoholismista, ei kaksoisdiagnosoitujen (harvoin muidenkaan kohdalla) pidä paikkansa. Päihderiippuvuuden taustalta löytyy useimmiten joku syy, kuten usein mielenterveysongelmat. Syyt ja seuraukset jäävät helposti huomioimatta.
Kaksoisdiagnosoidun taustalta löytyy usein päihteistä riippumaton ja hoitamaton psyykkinen häiriö tai sairaus. Keskustelut päihderiippuvuudesta kääntyy usein keskusteluun mielenterveysongelmista.
Tutkimustulos siitä, että Minnesota hoidon käynneistä henkilöistä 93,1%:lla oli tuloksena pysyvä raittius,
on näin kaksoisdiagnosoidun markkinoinnin ammattilaisen näkökulmasta epäuskottava.
Kaksoisdiagnoosipotilaiden kohdalla on vaarana, että päihdepuolella syvälle juurtunut ”päihdeongelma ensin” käsitys ja lähestymistapa ohjaa kaksoisdiagnoosipotilaan ajatukset poismielenterveysongelmista. Päihdepuolelta on yleensä vaikea saada lähetettä psykiatriselle. Itse koin olevani päihdepoliklinikan vanki.
Eräs ryhmän kaksoisdiagnosoitu jäösen oli päihdepolin vankina vaatimattomat 11 vuotta, kunnes pääsi silloisen kaksoisdiagnoosityöryhmän asiakkasaksi. Kiitos hoitojärjestelmän, hänellä oli jo lapsuudessa todettu ADHD. Häneltä valui rurtosti vuosia hukkaan.
PÄIHTEIDEN AIHEUTTAMAT MIELENTERVEYSONGELMAT
Alkoholin ja muiden päihteiden liikakäyttö aiheuttaa aina ahdistusta, masennusta ja unettomuutta. Kun käyttö loppuu, oireet useimmiten häviävät. Tällöin ensisijaista on päihdehoito. Päihdehoidon ongelmana on, että tämä yleistetään koskemaan kaikkia psyykkisiä ongelmia, häiriötä ja sairauksia, jolloin välttämättömän psykiatrisen hoidon ja lääkityksen saaminen vaikeutuu ja voi kestää pitkään.
PÄIHTEIDENKÄYTÖSTÄ RIIPPUMATTOMAT PSYYKKISET HÄIRIÖT
Kaksoisdiagnoosipotilaalla on vähintään yksi päihteiden välittömistä vaikutuksista riippumaton psykiatrinen sairaus, jonka oireet eivät häviä pitkänkään raittiuden jälkeen. Näitä ovatesimerkiksi skitsofrenia, skitsoaffektiivinen häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö,vaikea, pitkäaikainen masennus. ''
Näiden oireita on usein vaikea erottaa päihteiden aiheuttamista mielenterveysongelmista. Ainoa keino varmistua tästä on riittävän pitkä raittius, joka määritellään tapauskohtaisesti. Muita sairauksia ovat esimrerkiksi lapsuudessa todettu ADHD, ja esimerkiksi persoonallisuus- ja ahdistuneisuushäiriöt, jotka johtavat poikkeuksellisen usein päihteiden väärinkäyttöön.
HOIDETTAVA SAMANAIKAISESTI
Kaksoisdiagnooseissa psykiatrinen (lääke-) hoito on ensisijaisen tärkeää, koska se on edellytys myös alkoholin liikakäytön ja päihdehoidon onnistumiselle. Psykiatrista hoitoavoidaan toteuttaa rinnakkain päihdehoidon kanssa. Parhaat hoitotulokset saavutetaan, kun psyykkisiä sairauksia ja häiriöitä hoidetaan samanaikaisesti päihdeongelmien kanssa.
PÄIHDERIIPPUVUUDEN LÄÄKKEETÖN HOITO
Myllyhoidossavuonna vuonna 1998, kaikki lääkkeet olivat kiellettyjä. Nykyään Minnesota hoidossa mielialalääkkeiden käyttäminen sallitaan. Päihdehoidossa lääkkeettömyydellä tarkoitetaan riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, kuten PKV- ja kolmiolääkkeet,opioidit, ahdistus- ja unilääkkeet.
Tästä huolimatta monella päihdekuntoutujalla on syntynyt pysyvä käsitys siitä, että lääkkeettömällä hoidolla tarkoitetaan kaikkia lääkkeitä, koska asiasta ei ole annettu eikä saatu tarkempaa tietoa. Tämä on monen kohdalla johtanut myös psyykelääkityksen lopettamiseen ja ikäviin seurauksiin, kuten retkahtamisiin, sairausjaksojen uusiutumiseen sekä päihteiden käytön lisääntymiseen.
VÄLTTÄMÄTÖN LÄÄKITYS
Monille tärkeiden ja usein välttämättömien psyykelääkkeiden hyväksymistä ei olla päihdehoidossa korostettu riittävästi, eikä eritelty riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä…
Tiedän useita tapauksia, jotka ovat ymmärtäneet lääkkeettömän hoidon kattavan kaikki mahdolliset lääkkeet. Tätä näkemystä viljellään tiettävästi edelleen ainakin joissakin AA/NA-ryhmissä, joissa ajatus tarttuu ja leviää kuin tauti. Tämä pätee myös hokemiin, kuten "päivä kerrallaan" ja moniin harhaluuloihin, joista esimerkkinä "päihdehoito ensin". Tämä ei kaksoisdiagnosoitujen kohdalla pidä läheskään aina paikkansa.
Mielenterveys-ja päihdeongelmat tulisi kohdata samanaikaisesti, hoitaa yhdenaikaisesti ja parhaiten saman hoitotahon, työryhmän tai työparin toimesta, jolloin hoidon onnistuminen tulee mahdolliseksi.
PSYKIATRIA- JA PÄIHDEPALVELUIDEN VUOROPUHELU JA YHTEISTYÖ PUUTTUU
Kun kaksoisdiagnoosin hoitoon ei löydy riittävää koulutusta, tarvittavaa tieto jää puuttumaan. Kun riittävä tieto ja osaaminen puuttuu, ei synny välttämätöntä kokemusta ja näkemystä. On myös huomattava, ett kaksoisdiagnoosien hoitoon tähtäävä koulutus on täysin pinnallista tai puuttuu kokonaan.
Tähtäimessä on mielenterveys- ja päihdepalveluiden toiminnallinen yhteistyö sekä integroidun hoidon kehittäminen ja saatavuuden parantaminen koko palvelujärjestelmässä. Edellytyksenä on tiedon ja osaamisen laajentaminen ja monipuolistaminen palveluiden yhteisillä resursseilla, tavalla, josta niin avun tarvitsijat kuin hoitotahot hyötyvät.
Tämä edellyttää psykiatrian ja päihdepalveluidenja poliklinikoiden erikoisosaamista integroivaa, eli yhdistävää toiminnallista yhteistyötä, joka voi toteutua saattamalla hoitotahot potilaan kanssa toistuvasti saman pöydän ääreen. Näin ongelmien samanaikainen hoito toteutuu luontevasti ja (kustannus-) tehokkaasti.
Työ kaksoisdiagnooseista kärsivien kohtelun ja hoidon parantamiseksi hoitojärjestelmässä vaatii totuttujen rajojen sekä perinteisten ajattelu- jatoimintamallien rikkomista sekä rohkeutta ja aitoa tahtotilaa toiminnallisen yhteistyön kännistämiseksi ja toteutumiseksi.
23 VUOTTA HYPOMAANISTA TOIMINTAA YRITTÄJÄNÄ
Tein yli 20 vuotta "mielipuolisesti" töitä yrittäjänä, projektihallinnan ja markkinointiviestinnän ammattilaisena. Perustin Action Guides Ay:n syksyllä 1986, joka oli Suomen ensimmäinen sponsorointiin ja tapahtumarkkinointiin erikoistunut toimisto. T&M Project Managementin 1991, ja Tomcom Marketing Communication Oy:n 1996. Lisäksi perustin kaksi kansainvälistä virtuaaliorganisaatiota: The Helsinki Connection 1999 ja vuonna 2004 SICU (Synergy Integrated - Connects the Unconnected), joissa oli yli 50 kumppania ja noin 3 000 jäsentä ympäri palloa.
Aloitin toimintani työelämässä vuonna 1976, kun sukset veivät mukanaan. Nautin lähes koko 90-luvun hypomaniasta, jossa maanisuuteen liittyvä yliaktiivisuus, selvästi kohonnut mieliala, ajatuksen riento, voimakkaasti kohonnut itsetunto ja tuotteliaisuus, sekä vähentynyt unentarve ilmenee lievemmässä ja paremmin hyödynnettävissä ja hallittavassa muodossa.
Asiakkaiden ja projektien määrää ihmeteltiin myös julkisuudessa. Saavutin paljon menestystä projekteissa ja viestintäyhteistyöhankkeissa, joita ideoin, suunnittelin ja toteutin yhteistyössä yritysten, median, kulttuurilaitosten ja urheilujärjestöjen kanssa. Toimintani tukena toimi Hypomaaninen Flow-tila, joka on edelleen oma tavoitetilani.
Vastasin Postin Matkalla Albertvilleen projektista, Menestysmusikaali Hypen 1994-1995, nykytaiteen kansainvälisen suurkatselmuksen ARS 95:n (1995) ja Akseli Gallen-Kallela suurnäyttelyn (1996) markkinoinnista, kaupallisesta viestinnästä ja ulkopuolisen rahoituksen hankkimisesta. Tähän lukeutui myös yritystapahtumien suunnittelu. Pelkästään Ateneumissa järjestettyyn ARS 95:een osallistui hankkimieni sponsoreiden kutsumana 12 000 yritysvierasta.
Myös Paavo Nurmi ja Alvar Aalto 100 vuotta hankkeen projektisuunnittelu, mediajulkisuuden lisääminen ja rahoituksen hankkiminen kuuluivat tehtäviini, ennen totaalista loppuunpalamista loppuvuodesta 1997, joloin jouiduin vetäytymään kaikesta. Olin ensimmäinen Suomessa, joka antoi työuupumukselle kasvot. Tästäkin syntyi projekti, joka kulki nimellä Projektina työuupumus.
Kauppalehti Optio julkaisi omasta tapauksestani kirjoittamani artikkelin otsikolla Projektina työuupumus, ja Talouselämä otsikolla Burnout and Back to Business. Lääkäripäiviä suunnitellut nimekkäistä lääkäreistä koostunut työryhmä oli lukenut kirjoitukseni. Tämä johti kutsuun liittyä työryhmään ja tämän jälkeen tunnin puheenvuoroon ja vilkkaaseen paneelikeskusteluun Finlandia-talolla.
Finlandia-talolla 15.9.1998 järjestetyn valtakunnallisisten Lääkäripäivien aiheena oli Uupumuksen monet kasvot. Kuuntelijoita oli yli 800. Koska uupumusta oli käsitelty vain yhteiskunnallisena ongelmana, eikä kukaaan kertonut, mitä työuupumus ja burnout tarkoittavat käytännössä, päätin pistää itseni taas täysillä peliin. Puheenvuoroni johti laajan julkisuuteen valtakunnallisessa mediassa ja TV:ssa, jolla työuupumus ja burnout nousi kansan tietouteen.
VAUHDILLA KOHTI LOPPUA
Suunnittelin erilaisia hankkeita hyvällä, ja yhä huonommalla menestyksellä vuoteen 2005, jolloin otin vastaan viimeisen toimeksiannon Kalevi "Häkä" Häkkiseltä (R.I.P.) nopeuslaskun Maailman Cup osakilpailuiden julkisuuden lisäämiseksi ja rahoituksen hankkimiseksi Suomessa ja Ruotsissa. Maailmanlaajuisesti kuriiripalveluja tarjoava Fedex Express hyväksyi yhteistyösuunnitelmani ja tarjoukseni toimia osakilpailuiden pääyhteistyökymppanina. Tavoitteena oli ottaa koko Maailman Cup-kiertue haltuun.
Alkoholiiippuvuuden kehittyminen eteni nopeuslaskuun verrattuna hitaasti, ja kesti noin 15-20 vuotta. Yritykseni lopetin mahdottomana vuonna 2008, jolloin tuli myös avioero. Vauhdikkaita ideoita oli enemmän kuin paljon, joita en kyennyt toteuttamaan, kunnes aloin saamaan itseni kuntoon alkaen syyskuusta 2014, jolloin perustin ja käynnistin Kaksoispiste: ryhmän toiminnan.
Avaa linkit
Tom Merilahti * Ammattipotilas * Kaksoisdiagnoosipotilaiden puolestapuhuja * 045 805 1665 tom.merilahti@outlook.com * Omat kotisivut * Blogikirjoituksia * Kaksoisdiagnoosiblogi
