Yhteiskunta tarvitsee tutkimusmatkailijoita, jotka voivat lentää tarpeeksi korkealla nähdäkseen metsän, miten se rakentuu ja kehittyy, kuinka se kukoistaa ja kuolee. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
PROJEKTINA TYÖUUPUMUS
Syksyllä 1986 perustin kollegani kanssa Suomen ensimmäisen sponsorointiin ja tapahtuma-markkinointiin erikoistuneen toimiston, jonka liiketoiminnan möimme 1988 kansainväliselle Interpublic Group of Companies mainostoimistokonsernille. Jatkoimme konserniin kuuluvan mainostoimisto Lintas:Helsingin leivissä kolmen vuoden sopimusjakson ajan ja perustetuissa Lintas:Promotion ja Impulse:International yksiköissä.
Jatkoin toimintaani vuonna 1991 perustamani T & M Project Managementin nimissä. Vuonna 1996 perustin Tomcom Marketing Communication Oy:n, jossa toimin markkinointi-integraattorina ja viestintäkoordinaattorina. Lopetin toiminnan vaikean kaksisuuntaisen ja samanaikaisen alkoholiriippuvuuden vuoksi mahdottomana vuonna 2008.
Tiedostin maanisdepressiivisyyden oireita 70-luvun lopussa ollessani parikymppinen. Anton ja Aleksi syntyivät 1989 ja 1991. Olin yhtäkkiä perheellinen ja vastuussa perheeni hyvinvoinnista. Vaimoni jäi kahdeksaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia. Väänsin töitä ja erilaisia projekteja niska limassa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö Ensimmäisen psykiatrin arvion kaksisuuntaisen mielialahäiriön todennäköisyydestä sain silloiselta laskettelukaveriltani Jukka Karassaarelta (R.I.P.) toimiessani alppioppaana ja hiihtomaikkana Courmayeurissa, Italian alpeilla. Heiluin hulluna Mount Blancin maisemissa koko talvikauden. Järjestin mm. jäätikkö retkiä, helikopterihiihto keikkoja, päivällistilaisuuksia ja illanviettoja. Ei pöllömpi duuni.
Olimme Jukan kanssa huonenaapureita ja vietimme kahden viikon aikana paljon aikaa yhdessä. Hän osoittautui psykiatrian erikoislääkäriksi, joka toimi silloisen Lapinlahden sairaalan ylilääkärinä. Kun kerroin epäilyistäni ja oireistani, hän osasi vetää oikeista naruista antaessaan arvionsa maanisdepressiivisyyden todennäköisyydestä.
90-luvulla meni lujaa Lamavuosista huolimatta, 90-luku piti sisällään lukuisia onnistumisia vastavuoroisen markkinointiviestinnän, kulttuurisponsoroinnin ja tapahtumamarkkinoinnin sektoreilla. Onnistumiset toivat mukanaan useita päällekkäisiä toimeksiantoja ja suunnattomasti töitä. Vaikka yöunet jäivät vähiin, olin äärimmäisen energinen, luova ja aikaansaava. Olin myös fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Tulin ihmisten kanssa loistavasti toimeen.
Nimesin korkean mielentilani Hypomaaniseksi Flow-tilaksi, jolloin keskittymiskyky, idearikkaus, muisti ja itsetunto, sekä asioiden luova yhdistelykyky ovat huipussaan. Mikään ei tunnu mahdottomalta. Vuosikausien kokemuksen tuloksena olen oppinut saavuttamaan tämän mielentilan, kun tehtävä on riittävän haasteellinen.
Metsäekspertit ovat kauan sitten oivaltaneet, että metsäpalot ovat elintärkeä osa metsien hyvinvointia ja lajirikkautta pitkällä tähtäimellä. Burnout and Back to Business!
On sanomattakin selvää, että riittämätön uni ja usein manian puolelle lipsahtaneet mielentilani hyvin vähäisellä unella perivät veronsa. Vaikka olin täysin vetämättömissä, aivoni sanoivat, Ei muuta, kun voimaa peliin. Kysymys oli vuosien prosessista, jonka aikana otin uupumuksestani huolimatta vastaan uusia toimeksiantoja, ja tein töitä vuorotta.
Kun työmäärä ja vastuut ylittivät mun rajani, paloin loppuun. Kun makasin sängyssä täysin masentuneena ja lamaantuneena, seurasin julkisuudessa käytyä keskustelua työuupumuksesta ristiriitaisin tuntein.
Aihetta käsiteltiin pelkästään yhteiskunnallisena ongelmana, josta ei ainakan minulle ollut mitään hyötyä. Kukaan ei kertonut, mitä työuupumus ja burnout, ja siitä toipuminen tarkoittavat käytännössä. Pistin itseni taas täysillä peliin.
Itseni kuntouttaminen ja toipuminen burnoutista kesti yli vuoden. Psykiatreista, psykologeista, terapeuteista ja lääkäreistä ei ollut juurikaan apua. Kun kerroin etten nuku, sain nukahtamislääkkeitä ja masennukseen masennuslääkkeitä. Lääkittiin seurauksia, tutkimatta syitä.
Yhdelläkään lääkärillä ei tullut mieleen kysyä ja tutkia, mistä uupumukseni mahtoi johtua. Kerroin Jukan antamasta arviosta kaksisuuntaisen todennäköisyydestä kaikissa yhteyksissä. Minua ei otettu vakavasti. Hoidoksi suositeltiin liikuntaa ja ulkoilua. Uudet tapaamiset sovittiin 4–5 viikon välein, jonka koin tyhjänpäiväiseksi touhuiluksi.
BURNOUTILLE KASVOT
Olin ensimmäinen Suomessa joka tuli työuupumuksesta ja burnoutista julkisuuteen. Tavoitteena oli työuupumuksen ja burnoutin tunnettuuden ja hoidon parantaminen. Lähestyin tavoitettani, kun kirjoitin Kauppalehti Optioon artikkelin otsikolla Projektina Työuupumus ja Talouselämä-lehteen jutun otsikolla Burnout and Back to Business.
Kirjoitukseni herättivät laajaa huomiota ja johtivat moniin haastatteluihin ja artikkeleihin, joita julkaistiin monissa eri medioissa. Tällä tein kokemukseni työuupumuksesta, sen hoidosta, ja siitä toipumisen tunnetuksi valtakunnallisesti.
Samalla, kun autoin muita samassa tilanteessa olevia, autoin itseäni. Sain tästä vuosien aikana runsaasti hyvää palautetta. Jutut muistettiin ja niihin palattiin. Kouluajan ulkopuolella olin jatkuvasti poikieni, Antonin 9v. ja Aleksin 8 v. kanssa, joiden kanssa tein aktiivisesti kaikkea mahdollista.
Metsät pitävät sisällään lukuisia siemeniä, jotka eivät idä ilman tulen tuhoavaa kuumuutta. Tuli lisää nopeasti maaperän ravinteita. Monet lajit kukoistavat nopeammin sen ansiosta. Metsän näkökulmasta: Tuli on uudestisyntymisen perusta.
TOIPUMISPROSESSI
Pystyyn päästyäni, aloitin aktiivisen liikunnan. Kävelin meren jäällä 20 km lenkkejä. Keväällä istuin meren rannalla onkimassa siikoja ja bongaamassa lintuja. Valokuvasin, piirsin, maalasin ja veistelin pääsiäissaaren ukkoja kaarnasta. Tein päivittäin nuotion, jossa valmistin siikoja foliossa aina niitä saadessani. Ajoin fillarilla päivittäin niin meren jäällä, maastossa kuin maanteillä. Kun joku kysyy, mikä paransi minut loppuunpalamisestani, vastaus on lyhyt ja ytimekäs: Luonto, Liikunta ja Luova toiminta!
NEIL HARDWICK
Kirjoitukseni herättivät laajaa huomiota, olinhan ensimmäinen Suomessa, joka antoi työuupumukselle kasvot. Toinen oli Tellervo Koivisto. Ruotsalaisen teatterin johtaja Georg Dolivo, joka oli ollut toimeksiantajani (Hype-musikaali), oli lukenut kirjoitukseni ja saattoi minut yhteen Neil Hardwickin kanssa.
Neil oli kolmas, joka tuli tunnetuksi vaikeasta työuupumuksestaan. Tapasimme Neilin kanssa kerran viikossa lounaalla ravintola Lasipalatsissa, jossa selvitimme ja peilaisimme kokemuksiamme toisiinsa. Jos Neilin ja minun kokemuksista olisi piirretty kehityskäyrät (nousu/tuho), ne olisivat olleet identtisiä.
Neil totesi 10-vuotta myöhemmin antamassaan lehitihaastattelussa, että hän on täysin toipunut, mutta hyvä kaveri, joka auttoi häntä eniten, ei ole selvinnyt siitä vieläkään. Neil taisi olla oikeassa, sillä toipumisprosessini burnoutia vaikeuttavasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja alkoholiongelmastani alkoi kunnolla vasta syksyllä 2014, kun pääsin takaisin psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin.
TYÖRYHMÄ - FINLANDIA-TALO - LÄÄKÄRIPÄIVÄT
Leiraksen lääkäripäiviä suunnittelevan työryhmän jäsenet olivat lukeneet kirjoitukseni. Sain puhelinsoiton ja kutsun osallistua nimekkäistä lääkäreistä koostuneen työryhmän tapaamisiin Radisson SAS:iin. He ehdottivat, että tulisin esittämään potilaan näkökulman uupumuksesta Leiraksen Valtakunnallisille Lääkäripäiville Finlandia-talolle 15.9.1998, jonka teemana oli Uupuneen monet kasvot.
Olin innoissani, koska tämä tuki erinomaisesti tavoitteitani pitää työuupumus ja burnout otsikoissa. Silloin sain tehtäväksi vastata Lääkäripäivien Menevän miehen uupumus sessiosta.
FINLANDIA-TALOLLA YLI 800 OSALLISTUJAA
Esittämääni tunnin tapausselostusta, lääkäreille antamaani kritiikkiä - "Paneutukaa Syihin, ei seurauksiin" - "Burnout ei pillereillä tokene" - oli kuuntelemassa noin 800 lääkäriä, asiantuntijaa ja toimittajaa. Osallistujat olivat aktiivisia myös esitykseni jälkeen järjestetyssä vilkkaassa paneelikeskustelussa, jossa paneuduttiin minun tapausselostukseeni. Herätin kysymyksiä ja sain paljon kommentteja ja haastattelupyyntöjä.
Vaikka tästä on kulunut vuosia, en tule ikinä unohtamaan tuhoutumistani ja siihen johtaneita syitä. Toipumisprosessin aikana koin, että asenteeni elämään, työhön muuttuivat täysin. Kun joku kysyi mitä teet työksesi, vastasin: En tee töitä, vaan pidän hauskaa yhdistelemällä erilaisia asioita, ideoita, tekijöitä ja ihmisiä yhteen, luodakseni jotakin uutta, vaikuttavaa ja merkittävää. Avainkäsite toiminnassani on vastavuoroinen yhteistyö.
PROJEKTINA KAKSOISPISTE
Samalla tavalla kuin loin työuupumuksesta projektin, toteutan nyt laajennettua kaavaa samanaikaisten mielenterveys- ja päihdeongelmien parissa. Tavoitteena on kaksoisdiagnoosien tunnettuuden sekä kaksoisdiagnoosipotilaiden aseman, kohtelun sekä hoidon parantaminen palvelujärjestelmässä.
Kehitän ja toteutan vertaistukitoimintaa, viestintää ja yhteistyöstä alan toimijoiden kanssa perustamani Kaksoispiste: ryhmän ja asiantuntijaverkoston nimissä. Toimin ammattipotilaan ja kaksoisdiagnoosipotilaiden puolestapuhujan roolissa. Kuten Projektina työuupumus, tämäkin operaatio perustuu pitkälti omaan kokemukseeni ja hankkimaani tietoon, ja erikoisosaamiseni projektihallinnan ja viestinnän ammattilaisena.
Mitä jäi käteen? Kun joku kysyy, miten toivuin loppuunpalamisestani, vastaus on lyhyt ja ytimekäs: Luonto, liikunta ja luova toiminta! Toipumisprosessin aikana koin, että koko elämänasenteeni muuttui merkittävästi. Myös suhtautumiseni työhön ja palkkioihin muuttuivat.
Päätin, etten enää hyväksy toimeksiantoja tai käynnistä projekteja, jotka eivät kuulu omaan arvomaailmaani, ja joihin sisäinen motivaationiei ei ole riittävän vahva. Omaehtoisuus, vapaus, riippumattomuus, tekemisen ilo, mielen tasapaino ja ajatus asettamieni tavoitteiden saavuttamisesta ovat tänäkin päivänä toimintani peruskiviä.
Linkistä esimerkki ideoimistani, suunnittelemistani ja toteuttamistani projekteista, ja yksi työuupumukseen johtaneista suurista hankkeista ja menestyskonsepteista, joka saattoi kulttuurimarkkinoinnin, vastavuoroisen viestinnän, sponsoroinnin ja tapahtumamarkkinoinnin uudelle tasolle Suomessa.
