Vaikeiden mielenterveys- ja päihdeongelmien yhteisesiintyvyyttä kutsutaan kaksoisdiagnoosiksi. joka on yksi haastavimmista sairauden muodoista, joita tavataan kaikkialla terveydenhuollossa. Koulutus, kokemus ja osaaminen kaksoisdiagnoosien hoitoon on riittämätöntä, ja yhteistyö hoitotahojen välillä pinnallista.
Ylläoleva kuvio perustuu omakohtaiseen kokemukseeni kaksisuuntaisesta päihdekierteestä, jossa ei ole yhtä ilman toista, eikä toista ilman kolmatta. Keskiön oheisongelmat voivat niin syitä kuin seurauksia. Ne vahistavat kokonaisongelmaa ja vaikeuttavat ongelmien käsittelyä ja hoitoa entisestäön.
Kaksoisdiagnoosipotilaat ovat yksi haastavimmista ja haavoittuvimmista potilasryhmistä yhteiskunnassamme. Psykiatria- ja päihdepalveluissa ajatellaan liikaa omaa roolia, jonka taakse piiloudutaan kun tieto, kokemus ja osaaminen ei riitä molempien ongelmien hoitoon yhdessä ja yhdenaikaisesti, kuten pitäisi.
Kun psykiatrisella hoidetaan yhtä ja päihdepoliklinikoilla toista ongelmaa, on oivallettava, että kaksoisdiagnoosissa ei ole yhtä ilman toista. Siksi ongelmat on kohdattava, niitä on käsiteltävä ja hoidettava yhdessä ja samanaikaisesti, saman hoitotahon, moniammatillisen työryhmän tai työparin toimesta. Tämä ei toteudu ilman tiivistä yhteistyötä.
Kaksoisdiagnoosipotilaita pomputellaan helposti luukulta toiselle. Hoitotahot eivät osaa tai halua ottaa kokonaisvastuuta kaksoisdiagnoosiasiakkaan hoidosta. Kun halu ja rohkeus astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle puuttuu, asiakkaan tarvitsema kokonaishoito ei toteudu. Moni putoaa hoitotahojen väliseen kuiluun, ja jäänyt kokonaan ilman asianmukaista hoitoa.
Ongelmat muodostavat yhdessä "kaksisuuntaisen päihdehäiriön", jota tulee käsitellä ja hoitaa, kuin yhtä ja samaa ongelmaa. Yhtymäkohtia ja toisiinsa rinnastettavia asioita esiintyy monella eri tavalla. Esimerkiksi unettomuus, ahdistus ja kieltäminen ovat yhteisiä ongelmia kummassakin häiriössä.
Psykiatria- ja päihdepoliklinikoiden eriytynyt luonne, jossa asiakkaat kohtaavat työntekijänsä, ei mahdollista 2dg-potilaiden ongelmien samanaikaista hoitoa. Kun asiakas astuu ensimmäisen kerran päihdepoliklinikan kynnyksen yli, hänet on leimattu alkoholistiksi, narkomaaniksi ja/tai sekakäyttäjäksi. Mielenterveysongelmia päihteiden käytön taustalla ja rinnalla ei huomioida tai käsitellä, vaikka asiakkaalla olisi mielenterveysdiagnoosi, kuten mulla oli.
Kaikki huomio ja hoito tulee keskittää ongelmien punaiseen sulatusuuniin.
Tämä johtaa väistämättä väärään asenteeseen potilasta kohdatessa, eikä todennäköisiä mielenterveysongelmia päihdeongelmien taustalla lähdetä edes kartoittamaan. Näkökulma on hyvin kapea-alainen, vaikka suurimmalla osalla päihdeasiakkaista on myös mielenterveysongelmia.
Kyse on organisaatioiden ongelmasta. Kukin taho ajattelee omaa osaansa, eikä katso kokonaisuutta potilaan kannalta. Meiltä puuttuu myös osaamista. Kaksoisongelma kyllä tunnetaan, mutta hoitojärjestelmässä ei ole riittävää asiantuntemusta sen hoitamiseen.
Kaksoisdiagnoosin mielenterveys- ja päihdeongelmat nivoutuvat yhteen kuin tuli ja vesi, joita Kaksoispiste sitoo. Kun ongelmia hoidetaan yhdessä, yhdenaikaisesti ja saman hoitotahon, työryhmän tai työparin toimesta, saavutetaan paljon parempia tuloksia kuin hoitamalla ongelmia eri hoitotahojen toimesta erikseen.
Omalla kohdallani kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja alkoholiriippuvuutta olisi pitänyt alusta saakka hoitaa yhtäaikaisesti. Tämä tarkoittaa, että kumpaankin ongelmaan olisi puututtu samaan aikaan. Tämä toteutuu harvoin, sillä meillä on tapana hoitaa mielenterveyshäiriötä yhdessä paikassa ja päihdeongelmaa toisessa paikassa. Siksi toiminnallista yhteistyötä osapuolien välillä tulisi kehittää, parantaa ja toteuttaa yhteisillä resursseilla.
Nyt kun olen läpikäynyt pitkän ja vaikean kuntoutus- ja toipumisprosessin, haluan todeta, että ainoa keino hoitaa kaksoisdiagnoosia ja siihen liittyvää ongelmien monisolmuista vyyhtiä on mielenterveys- ja päihdeongelmien samanaikainen hoito sekä liitännäisongelmien huomioiminen osana kokonaishoitoa. Tämä on toteutettavissa psykiatrian- ja päihdepoliklinikoiden välisellä toiminnallisella yhteistyöllä.
Ylilihavoitunut esitykseni päihdepäivillä Helsingin Kultturitalolla 2017 aiheena Kuinka kaksoisdiagnoosipotilas kohdataan päihdetyön rakenteissa? Sittemmin paino on tippunut. 114 reilusti alle sataan kiloon.
Tom Merilahti *** 045 805 1665 *** tom.merilahti@outlook.com *** http://tomppa.strikingly.com https://tomppa.mystrikingly.com/#_blog
Kaksoisdiagnoosi on suurempi ja vaikeammin hoidettava kuin sen osien summa!
