Vantaan Päihdefoorumissa monitoimikeskus Lumossa pureuduttiin yhtäaikaisiin mielenterveys- ja päihdeongelmiin sekä näiden tunnistamiseen, hyvään hoitoon ja palvelujärjestelmään.
Päivän aikana saatiin monipuolinen ja ajankohtainen kuva kaksoisdiagnoosiasiakkaan kohtaamisesta ja tukemisesta. Paneelikeskusteluun osallistui lisäkseni viisi alan ammattilaista. Kysymykset sain etukäteen. Osallistujia oli 340.
Mistä yksiköstä tulet? Tulen ammattipotilasyksiköstä, jonka pääkonttori sijaitsee mun hartioideni välissä.
Edustan syyskuussa 2014 perustamaani kaksoisdiagnoosiryhmää nimeltään Kaksoispiste: joka perustaa toimintansa 2dg:n integroituun ryhmäterapiaan. Mielenterveys- ja päihdeongelmia käsitellään yhdessä ja yhdenaikaisesti kaksoisdiagnoosin lähtökohdista - Ei yhtä ilman toista -periaatteella.
Millainen on tyypillinen asiakkaanne? Ryhmän jäsenet ovat kaksoisdiagnoosikuntoutujia, joiden ikähaarukka on 20-70-vuotta. Miehiä ja naisia on yhtä paljon. Osallistujat edustavat monia psykiatrisia sairauksia, häiriöitä sekä päihdehäiriöitä samanaikaisesti. Ryhmän suurin yksittäinen ongelma on kaksisuuntainen päihdehäiriö, jossa kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkoholin liikakäyttö oireineen nivoutuvat yhteen.
Kaksoispiste: ja Ilmo Häkkinen aiheena kaksoisdiagnoosin integroitu hoito (17 osallistujaa).
Miten pystytte auttamaan tällaista asiakasta? Ohjenuorana on: Käytä lääkkeitäsi määräysten mukaan ja kieltäydy päihteistä. Päihteet vahvistavat mt-ongelman oireita ja heikentävät samalla lääkkeiden vaikutusta.
Tarjoan tietoa kaksoisdiagnooseista niiden monissa ilmenemismuodoissa. Ohjaan jäsenet oivaltamaan, kuinka erilliset häiriöt toimivat yhdessä, ruokkivat toisiaan ja toimivat vahvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden. Tämä luo perustan ongelmien samanaikaiselle käsittelylle ja hoidolle.
Luomme siltoja ongelmien välille ja käsittelemme aiheita, kuten unettomuus, häpeä, leimautumisen pelko ja kieltäminen, jotka ovat yhteisiä kummallekin ongelmalle. Käsittelemme psykiatrista lääkehoitoa myös päihteidenkäytön ennaltaehkäisemisen näkökulmasta. Ohjaamme ja tuemme kuntoutujia saamaan asianmukaista hoitoa psykiatrisella ja/tai päihdepoliklinikalla.
Kannustamme kuntoutujia ajattelemaan ja löytämään asiayhteyksiä ja rinnastuksia omien ongelmiensa välillä sekä valmistautumaan hoitotapaamisiin ja parhaassa tapauksessa integroituihin hoitokokouksiin, kirjoittamalla ja lähettämällä läpimietitty asialista etukäteen hoitotahojen tiedoksi ennen tapaamisia. Sama asialista on tärkeä jakaa osapuolille tapaamisen alkaessa. Keskustelun ohjaaminen kohta kohdalta tekee tapaamisesta tehokkaan.
Mitä teette konkreettisesti? Olen järjestänyt yhteensä yli 100 teemallista ryhmätapaamista ja luentotilaisuutta. Vedän Kaksoispiste: 24/7-nettiryhmää, jossa 560 jäsentä valtakunnallisesti ja ylläpidän kaksoisdiagnoosiblogia. Ryhmään kuuluu myös psykiatrian erikoislääkäreitä, päihdelääketieteen erityispätevyyden omaavia lääkäreitä, päihdepsykiatri, psyko- ja päihdeterapeutteja, kattojärjestöjen toiminnanjohtajia ja avainhenkilöitä sekä muita alan ammattilaisia.
Mitä muuta toiminta sisältää? Kirjoitan asiantuntija-artikkeleita kaksoisdiagnoosipotilaiden puolestapuhujana eri lehtiin ja julkaisuihin, ja käyn puhumassa eri tilaisuuksissa lisätäkseni edelleen tietoisuutta kaksoisdiagnoosin monimuotoisuudesta ja hoidon problematiikasta. Tarvittaessa tarjoan henkilökohtaista puhelintukea ja ohjaan kriisipalveluihin. Päivitän jatkuvasti perustamaani 2dg-tietopankkia (blogi).
Mihin voimavaranne eivät riitä? Kaksoisdiagnoosin integroituun hoitoon keskittyvä koulutus puuttuu maastamme. Tämän mahdollistaminen ei ole meidän käsissämme. Kun ei ole koulutusta ei synny kokemusta ja ilman kokemusta ei kehity erityisosaamista. Pelkkä päihde- tai mielenterveysalan koulutus ei riitä. Kenellä vastuu kouluttaa ammattilaisia integroituun hoitoon, jonka saatavuus nykyisessä palvelujärjestelmässä on nolla.
Voimme vaikutttaa kaksoisdiagnoosikuntoutujien hoidon parantamiseen jatkuvalla verkostoitumisella ja vastavuoroisella yhteistyöllä psykiatria- ja päihdepalveluiden, yksityisten palveluntuottajien, katto-organisaatioiden ja paikallisjärjestöiden kanssa. Viestintäyhteistyöllä voidaan vaikuttaa myös median kiinnostuksen herättämiseen sekä eriytyneiden päihde- ja mielenterveyspalveluiden lähentymiseen ja toiminnalliseen yhdistymiseen.
Kaksoisdiagnoosin integroidun ryhmäterapian ja hoidon mahdollistaminen vaatii tehokkaasti koordinoidun yhteistyön tiivistämistä psykiatria- ja päihdepalveluiden välillä. Vastavuoroista yhteistyötä ei opita kirjoista. Se vaatii opettelua, johon voidaan kasvaa tai kasvattaa psykiatrian ja päihdepalveluiden toiminnallisella yhteistyöllä.
Mitä vielä pitäisi tehdä? Psykiatria- ja päihdepalveluiden integraatiota valmistellaan hallinnollisella tasolla monissa kunnissa. Toiminnallisesta integraatiosta, josta myös kaksoisdiagnoosipotilailla olisi käytännön hyötyä, ei puhuta mitään, Tietoa, kokemusta, osaamista on parannettava palveluita ja osaamista integroivan yhteistyön keinoin.
Voimme myötävaikuttaa toiminnallamme psykiatria- ja päihdepalveluiden tarvitsemaan toiminnalliseen integraatioon kunhan "ammattipotilasyksikkö" otetaan riittävän vakavasti. Esimerkiksi Helsingissä psykiatria- ja päihdepalveluiden hallinnollinen integraatio tapahtui 1.1.2013. Kuka hyötyi? Eivät ainakaan potilaat.
Kun 84%:lla 2dg-potilaista psyykkinen sairaus on syntynyt ennen päihderiippuvuutta (päihdelääketiede 2003 Salaspuri Kiianmaa) päihdeongelma on ensisijaisena hoidon kohteena on kyseenalaista. Päihteitä käyttävän mielenterveyspotilaan hoidon kokonaisvastuu tulisi pitää psykiatrisella, eikä siirtää kokonaan päihdepolille. Molempien ongelmien integroitu hoito on tässäkin tapauksessa enemmän kuin perusteltua.
Enemmistöllä, eli noin 60% kaikista päihde- ja mielenterveysasiakkaista kärsii kummastakin ongelmasta samanaikaisesti. Tämän johdosta uudet asiakkaat tulisi aina kohdata kaksoisdiagnoosipotilaina.
Päihdepalveluissa tulisi panostaa samanaikaisten mielenterveysongelmien kartoittamiseen. Tällä voidaan ennaltaehkäistä päihteidenkäytön jatkuminen ja saada potilas välttämään päihteidenkäyttöä. Myös päihdepalveluissa tulee valvoa asiakkaan säännöllistä lääkitystä päihteidenkäytöstä kieltäytymisen toivossa.
Kun päihteiden käytön syy löytyy mielenterveysongelmista, on täysin järjenvastaiselta jumittaa potilaita päihdepolilla ja erilaisissa päihdehoidoissa ilman samanaikaista psykiatrista hoitoa. Näin kuitenkin tapahtuu aivan liian usein, jolloin potilaan psykiatrinen (lääke-) hoito unohtuu, pää pimahtaa ja pullo poksahtaa.
Päihdeongelmien kartoittaminen myös psykiatrisella on tärkeää. Pelkkä päihdeongelman toteaminen ja hoitovastuun siirtäminen päihdepolille ei riitä. Itselääkityksen todennäköisyys päihteillä on suuri. Mikäli päihdeongelmat johtavat 2dg-potilaan hoitovastuun siirtämiseen psykiatriselta päihdepalveluihin, lääkityksen jatkuvuudesta on pidettävä huolta, jolla päihdekierteen uusiutuminen voidaan ennaltaehkäistä.
Jaksottaisesta- ja rinnakkaisesta hoitomallista puhutaan silloin, kun resurssit ja osaaminen eivät riitä muuhun kuin asiakkaiden pomputteluun hoitopaikasta toiseen.
Integroitujen hoitokokouksien järjestäminen on kaksoisdiagnoosipotilaalle ainoa mahdollinen tilaisuus käsitellä kumpaakin ongelmaa samanaikaisesti, ilman että hoitotahot pääsevät piiloutumaan omien ammattirooliensa taakse. Hoitokokoukset tarjoavat hoitahoille mahdollisuuden saada kertalaakista kuva potilaiden kokonaisongelmasta. Miksei näitä järjestetä enemmän ja kehitetä pidemmälle - pelkästä "hoidon" järjestämisestä integroituun hoitoon?
Integroitujen hoitokokouksien tulee johtaa kaksoisdiagnoosin integroituun hoitoon, ei ongelmien käsittelyyn ja hoitoon eri hoitopaikoissa, johon verkostopalaverit pääsääntöisesti johtaa.
KAKSOISPISTE:
