Käytin tätä tapausselostusta runkona, kun olin alustumassa Helsingin Päihdepalveluiden johtoryhmän kokoukseen
17.5.2021. Tähän sain toimeksiannon Helsingin päihdepalveluiden päälliköltä, Pia Pulkkiselta.
Halusin osoittaa samanaikainen psykiatrisen- ja päihdehoidon välttämättömyyden.
Tapausselostus kohta kohdalta
Tämän tapausselostuksen lähtökohtana on pitkä, värikäs ja vaikea sairaushistoriani kaksoisdiagnoosipotilaana, sekä esitys saamani hoidon epäkohdista ja puutteista. Tiedostin kaksisuuntaisen ensioireita 70-luvun lopussa.
Ensimmäisen psykiatrin arvion kaksisuuntaisen mielialahäiriön todennäköisyydestä sain vuonna 1986 silloisen Lapinlahden sairaalan ylilääkäriltä ja psykiatrilta, Jukka Karassarelta (R.I.P.) hänen kahden viikon lomansa aikana Courmayeurissa, Mount Blancin maisemissa Italian Alpeilla, jossa toimin hiihtävänä, jäätikkö ja helikopterihiihto-oppaana.
Kaksisuuntaisen ensioireista diagnoosiin kestää tutkimusten mukaan keskimäärin kahdeksan vuotta. Minulla epävirallisesta viralliseen diagnoosin vaikeasta 1-tyypin kaksisuuntaisesta 2009 kesti 23-vuotta, ja ensioireistani noin 30-vuotta. Kun avauduin psykiatrisella alkoholiongelmastani 2011, hoitovastuu siirrettiin välittömästi kokonaan päihdepoliklinikalle.
Kun astuin elämäni ensimmäistä kertaa päihdepoliklinikan kynnyksen yli, muutuin samalla sekunnilla vaikeasta mielenterveyspotilaasta pelkäksi alkoholistiksi. Samalla psykiatrinen hoito ja lääkitys loppui kuin seinään. Seurauksena maniajaksot uusiutuivat, alkoholinkäyttö lisääntyi ja riistäytyi vähitellen käsistä.
Tämä johti kolmanteen vakavaan itsemurhayritykseen ja tehohoitoon. Join viimeisen olueni 3.9.2014, jolloin perustin pitkään ideoimani ja suunnittelemani Kaksoispiste: ryhmän. Tämä tapahtui Ridasjärven päihdekuntoutus keskuksessa, josta pääsin onnekseni takaisin psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin, joka pelasti mun hengen!
Fenix-lintu nousi tuhkasta, Kaksoispiste tuskasta
Tapasin vuosien varrella useita lääkäreitä työuupumuksen ja burnoutin, mania- ja masennusjaksojen, kroonisen unettomuuden sekä toistuvien psykoosien, harhojen ja hallusinaatioiden takia. Vaikka puhuin aina saamastani psykiatrin arviosta kaksisuuntaisen todennäköisyydestä ja helposti tunnistettavista maniajaksoistani, kukaan ei uskonut minua, eikä syitä ongelmien taustalla lähdetty edes tutkimaan.
Hakeuduin lukuisia kertoja Auroran sairaalan psykiatrisen päivystyksen kautta avohoito-osastolle manian ylikierrosten sekä pisimmillään 12 vuorokauden valvomisen, psykoosien, harhojen ja hallusinaatioiden vuoksi. Vuosikausien vääntäminen ilman psykiatrista hoitoa ja lääkitystä, johti itselääkityksen alkoholilla ja vähitellen kaksisuuntaiseen alkoholiriippuvuuteen, yritystoimintani lopettamiseen ja avioeroon vuonna 2008.
Kun minut löydettiin tuntemattomasta syystä harhaisena hortoilemasta Auroran sairaalan kellarista, sain vuosikausien vääntämisen tuloksena psykiatrilta vihdoin lähetteen psykiatrian poliklinikalle 2009. Sain diagnoosin vaikeasta 1-tyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka on aina ollut minun ensisijainen ja ensisijaista hoitoa ja lääkitystä vaativa ongelmani.
Psykiatriselta päihdepoliklinikalle
Kun vuonna 2011 avauduin psykiatrisella ja kerroin kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja alkoholiongelmani yhteisesiintyvyydestä, kuinka ne kulkevat käsikädessä, vahvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa, ja miksi ongelmia tulee käsitellä ja hoitaa samanaikaisesti, koko asia ohitettiin. Koulutuksen, kokemuksen ja osaamisen puute korvautuu helposti ylimielisyydellä, kun hoitotahojen omia puutteita ei haluta myöntää.
Näin koko hoitovastuuni siirrettiin päihdepoliklinikalle, joka oli kardinaalivirhe, jota esiintyy paljon tänäkin päivänä. Kaksisuuntainen on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö sairaus, joka vaatii säännöllistä hoitoa ja usein elinikäistä lääkitystä. Psykiatrista hoitoa ja lääkitystä olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa päihdehoidon rinnalla!
Koska kaksoisdiagnoosin ongelmat esiintyvät yhdessä, ruokkivat toisiaan ja toimivat vahvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden, ongelmia tulisi aina hoitaa yhdessä ja yhdenaikaisesti. Kun astuin päihdepoliklinikan kynnyksen yli, muutuin välittömästi vaikeasta mielenterveyspotilaasta pelkäksi alkoholistiksi. Puheitani kaksoisdiagnoosista ja tämän edellyttämästä hoidosta ei "tietenkään"otettu vakavasti, koska eihän alkoholisteihin ole luottamista.
Päihdepolilla käytettiin eri potilastietojärjestelmää kuin psykiatrisella. Koska potilastietojani ei ollut saatavissa, saamaani diagnoosia ja paljon muuta tärkeätä tietoa jäi täysin pimentoon. Diagnoosia kaksisuuntaisesta alkoholiongelmien taustalla ei uskottu eikä osattu huomioida millään tavalla.
Kun psykiatrinen hoito ja lääkitys katkesi, mania- ja masennusjaksot uusiutuivat, ja alkoholinkäyttöni lisääntyi niin itselääkityksen kuin tapajuomisen seurauksena alkoholiriippuvuudeksi. Hoitosuhde pelkästään päihdepolilla oli täysin "päätön päätös" ja vaikeutti kumpaakin ongelmaa entisestään.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä alkoholiriippuvuuteni taustalla, tai ongelmien vahvaa vaikutusta toisiinsa ei haluttu päihdepolilla edes kuunnella. Ylimielisyys voitti tiedonhalun. Masennus, ahdistus ja unettomuus ohitettiin, koska ne kuuluvat yleisimpiin alkoholin liikakäytön seurauksiin.
Psykiatria- ja päihdepoliklinikoiden eriytynyt luonne ja asenteellisuus, kapea-alaiset ajattelu- ja
toimintavat sekä asiantuntijuuksia yhdistävän toiminnallisen yhteistyön puute hoitotahojen
välillä, tekivät hyvien hoitotulosten saavuttamiseen mahdottomaksi.
Kuvassa omakohtainen kokemukseni kaksisuuntaisesta alkoholiriippuvuudesta, joka toimii niin myötä kuin vastapäivään. Keskiön oheisongelmat toimivat ongelmien laukaisijoina ja niiden seurauksena.
Paluu psykiatriselle
Päädyin kolmannen itsemurhayritykseni jälkeen akuuttina potilaana ambulanssilla Meilahden psykiatrisen päivystyksen kautta osastolle, jossa minua tarkkailtiin, lääkittiin ja hoidettiin pari viikkoa. Meilahden sairaalasta minut ohjattiin Hangonkadun katkaisuhoidon kautta kahdeksi kuukaudeksi Ridasjärven päihdehoitokeskukseen.
Ridasjärven päivittäisissä ryhmätapaamisissa puhuin kaksoisdiagnoosista ja saamastani kohtelusta, hoidosta ja erityisesti hoitamattomuudesta suu vaahdossa. Ridasjärven kuntoutuspalvelujen esimies Timo Rautavuori oli ensimmäinen ammattilainen, joka ymmärsi ottaa vakavasti minun puheet kaksoisdiagnoosista.
Timo onnistui saamaan minut takaisin psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin, joka oli ollut minun ensisijainen hoitomuoto alusta saakka. Kaksoisdiagnooseja ei psykiatrisella eikä päihdepolilla osattu huomioida tai hoitaa. Jatkuva vuorovaikutus ja tiivis toiminnallinen yhteistyö osapuolien välillä olisi ollut paras ratkaisu. Yhteistyötä ei tehty pyynnöistäni huolimatta, koska kukaan ei halunnut astua omien mukavuusalueidensa ulkopuolelle.
Kaksoispiste syntyy ja toiminta käynnistyy
Vahva sisäinen motivaationi, samanaikainen psykiatrinen hoito, asianmukainen lääkitys ja päihdekuntoutus olivat ratkaisevassa asemassa mielialojen tasapainoittumiseen ja raitistumiselleni. Ridasjärvellä ideoin, suunnittelin, perustin ja lanseerasin pitkään mielessäni kehittyneen idean Kaksoispiste: kaksoisdiagnoosiryhmän perustamisesta.
Avasin yhteyksiä ja käynnistin ryhmään ja sen toimintaan liittyvän tiedotustoiminnan ja viestinnän. Näin aloitin toimintani kaksoisdiagnoosipotilaiden kokeneena puolesta puhujana ja ammattipotilaana.
Sisäinen motivaationi on edelleen vankka! Haluan auttaa vertaisiani saamaan tukea ja asianmukaista hoitoa sekä myötävaikuttaa kaksoisdiagnoosipotilaiden aseman, kohtelun ja hoidon kehittämiseen Suomessa.
Mielenterveys- ja päihdeongelmien integroitu hoito
Kuntoutusjakson jälkeen pyysin psykiatriani ja päihdepolin johtavaa sosiaalityöntekijää saman pöydän ääreen toistuvien integroitujen hoitokokokousten nimissä. Ongelmiani käsiteltiin laatimieni nuottien pohjalta, jolloin hoitotahot eivät voineet piiloutua omien rooliensa taakse.
Yhteistapaamiset olivat kaikille osapuolille hyödyllisiä ja toistuivat integroidun hoidon merkeissä. Jos tähän olisi ryhdytty ajoissa, olisin säästynyt monilta vuosilta, ongelmilta ja menetyksiltä.
Integroituja hoitokoukset ovat tehokkaita, helppoja järjestää, eikä vaadi yhtään sen enempää aikaa tai resursseja, kun hoidettaessa ongelmia tehottomasti erikseen. Lisäksi näistä on opittavaa kaikille osapuolille, jolloin myös osapuolien asiantuntijuutta ja erikoisosaamista yhdistävä yhteistyö toteutuu luontevasti.
Erityisen kiitoksen haluan osoittaa psykiatrian erikoislääkäri Minna Sadeniemelle ja päihdepolin johtavalle sosiaalityöntekijä Mari Luodolle, jotka osaallistuivat onnistuneisiin yhteistapaamisiin.
Kun oletusarvona on, että päihderiippuvuutta ei ole edes olemassa ilman mielenterveysongelmia, kaksoisdiagnoosipotilaiden lukumäärä päihdepolilla on suurempi kuin pelkistä päihdeongelmista kärsivien.
Siksi kaikki asiakkaat tulisi kohdata kaksoisdiagnoosien lähtökohdista. Myös psykiatrian poliklinikoilla huomio tulisi kohdistaa päihdeongelmien yhteisesiintyvyyden suureen todennäköisyyteen.
Kaksoispiste: toiminta on olluyt uraauurtavaa, ja on edelleen ainoa vertaisryhmä, verkosto, tietolähde ja keskustelufoorumi laatuaan Suomessa. Tänään 30.3.2023 jäseniä on 1 063, joista n. 40 ovat alan ammattilaisia ja 18 erikseen nimeämiäni asiantuntijoita, joiden välinen viestintä tapahtuu perustamassani sähköpostiryhmässä, yksiytyiviesteillä ja puhelimitse.
Taustatekijöiden, arvomaailmatekijöiden ja asiayhteyksien kartoitus ja näiden luova yhdistelykyky, yhteistyön suunnittelu ja käynnistäminen osapuolien välillä, tiedotustoiminta, viestintä, vuorovaikutus, vastavuoroisuus,
kustannustehokkuus sekä kerrannaisvaikutusten ja lisäarvon tuottaminen
ovat aina olleet toimintani kulmakiviä.
Huomenta Suomi 19.1.2023
Haastatteluni Huomenta Suomi ohjelmassa 19.1.2023 jäi täysin liian lyhyeksi. Kyse oli vain kevyestä pintahipaisusta hyvin laajaan aiheeseen, monimuotoiseen ja vaikeaan ongelmaan, jonka käsittely vaatii vähintään tunnin.
Teen jatkuvasti töitä tämän toteutumiseksi, koska aihe on myös yhteiskunnallisesti tärkeä.
Tom Merilahti *** 045 805 1665 *** tom.merilahti@outlook.com *** https://tomppa.strikingly.com
Tompan blogikirjoitukset aiheesta *** Kaksoisdiagnoosiblogi
