Tapausselostus
Laadin tämän tapausselostuksen alustukseksi Helsingin Päihdepalveluiden johtoryhmän kokoukseen 17.5.2021. Kokoonkutsujana toimi Päihdepalveluiden päällikkö Pia Pulkkinen. Aiheena oli Samanaikaisen mielenterveys- ja päihdehoidon kehittäminen, jonka alustamisen sain tehtäväkseni, koska kokemusta ja sanottavaa on paljon.
Tapausselostukseni on pitkä ja vaiherikas ja kuvaa sairaus- ja hoitohistoriaani kaksoisdiagnoosipotilaana sekä hoidon epäkohtia ja puutteita. Haluan perään kuuluttaa jatkuvaa vuoropuhelua ja toiminnallista yhteistyötä hoitotahojen välillä. Tämä on vähäistä tai puuttuu kokonaan palvelujärjestelmästä, jota ei haluta myöntää.
Ensimmäisen psykiatrin arvion kaksisuuntaisen mielialahäiriön todennäköisyydestä sain vuonna 1986 silloisen Lapinlahden sairaalan ylilääkäriltä, psykiatrian erikoislääkäri Jukka Karassaarelta (R.I.P.) kahden viikon tutustumisen, keskusteluiden tuloksena ja alppihiihdon parissa Courmayeurissa, Italian Alpeilla.
Kaksisuuntaisen ensioireista diagnoosiin kestää tutkimusten mukaan keskimäärin kahdeksan vuotta. Minulla epävirallisesta 1986 viralliseen diagnoosin vaikeasta 1-tyypin kaksisuuntaisesta 2009 kesti 23-vuotta, ja ensioireistani noin 30-vuotta.
Kun avauduin psykiatrisella alkoholiongelmastani, hoitovastuu siirrettiin kokonaan päihdepoliklinikalle. Kun psykiatrinen hoito ja lääkitys loppui kuin seinään, maniajaksot uusiutuivat, alkoholinkäyttö lisääntyi ja riistäytyi vähitellen käsistä. Tämä johti kolmanteen vakavaan itsemurhayritykseen 8/2014. Silloin join viimeisimmän olueni.
- Tapasin vuosien varrella useita lääkäreitä työuupumuksen, unettomuuden ja masennuksen ja burnoutin takia. Vaikka puhuin aina saamastani psykiatrin arviosta kaksisuuntaisen todennäköisyydestä ja maniajaksoistani, kukaan ei uskonut. Syitä ongelmien taustalla ei kartoittu, tutkittu eikä huomioitu.
- Hakeuduin useita kertoja Auroran sairaalan psykiatrisen päivystyksen kautta osastolle manian ylikierrosten sekä pisimmillään 12 vuorokauden valvomisen, psykoosien, harhojen ja hallusinaatioiden takia.
- Vuosikausien vääntäminen yrittäjänä ilman psykiatrista hoitoa ja lääkitystä, johti vähitellen itselääkityksen alkoholilla ja vähitellen kaksisuuntaiseen alkoholiriippuvuuteen. Tämä johti yritystoimintani lopettamiseen mahdottomana ja avioeroon vuonna 2008.
- Kun minut oli jostain tuntemattomasta syystä löydetty harhaisena Auroran sairaalan kellarista 2009, sain viimein lähetteen psykiatrian poliklinikalle lähempiin tutkimuksiin.
- Sain diagnoosin vaikeasta 1-tyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka on aina ollut minun ensisijainen ja päällimmäinen ongelma. Vaikea kaksisuuntainen mielialahäiriö on elinikäinen sairaus.
Koko hoitovastuu siirrettiin psykiatrian polklinikalta päihdepolille!
Kun avauduin psykiatrisella ja kerroin alkoholiongelmastani ja tarpeestani ongelmien yhdenaikaiseen hoitoon, puheitani ei ymmärretty eikä huomioitu. Hoitovastuuni siirrettiin kokonaan päihdepoliklinikalle.
- Kun astuin päihdepoliklinikan kynnyksen yli, muutuin sillä sekunnilla vaikeasta mielenterveyspotilaasta pelkäksi alkoholistiksi, jonka puheisiin ei voi luottaa.
- Kaksisuuntainen on pitkäaikainen psykiatrinen sairaus, joka vaatii säännöllistä hoitoa ja yleensä elinikäistä lääkitystä. Psykiatrista hoitoa ja lääkitystä olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa päihdehoidon rinnalla.
- Koska kaksoisdiagnoosin ongelmat esiintyvät yhdessä, ruokkivat toisiaan ja toimivat vahvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden, ongelmia tulisi myös hoitaa yhdessä ja yhdenaikaisesti.
- Päihdepolilla käytettiin eri potilastietojärjestelmää kuin psykiatrisella. Koska potilastietojani ei ollut saatavissa, saamaani diagnoosia ja paljon muuta tärkeätä tietoa jäi täysin pimentoon.
- Diagnoosia vaikeasta kaksisuuntaisesta alkoholiongelmien taustalla ei huomioitu millään tavalla. Siitä puhuminen oli täysin turhaa, koska "kaikki ongelmat johtuivat vain alkoholista". Tämä ajattelutapa on tuhoisa!
- Kun psykiatrinen hoito ja lääkitys katkesi, mania- ja masennusjaksot uusiutuivat, ja alkoholinkäyttöni lisääntyi.
- "Hoito" pelkästään päihdepolilla oli täysin vailla mieltä, joka vaikeutti kumpaakin ongelmaa entisestään.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä alkoholiriippuvuuteni taustalla, tai ongelmien vahvaa vaikutusta toisiinsa ei perusteluistani huolimatta haluttu päihdepolilla edes kuunnella. Ylimielisyys voitti tiedonhalun. Masennus, ahdistus ja unettomuus ohitettiin, koska ne kuuluvat yleisimpiin alkoholin liikakäytön aiheuttamiin seurauksiin.
Psykiatria- ja päihdepoliklinikoiden eriytynyt luonne ja asenteellisuus, kapea-alaiset ajattelu- ja toimintavat sekä osaamista yhdistävän toimInnallisen yhteistyön puute hoitotahojen välillä, tekee kaksoisdiagnoosin hoidosta mahdotonta.
- Kun ehdotin päihdepolille keskustelua ja yhteistapaamisia psykiatrisen kanssa, ehdotukseni ohitettiin. Keskusteluyhteydestä tai yhteistyöstä hoitotahojen välillä ei ollut tietoakaan.
- Päihdetyöntekijöiden (sairaanhoita ja sosiaalityöntekijä) asiantuntemuksen, kokemuksen, näkemyksen ja osaamisen puute ilmeni ylimielisyytenä ja haluttomuuteen kuunnella, mitä minula oli sanottavaa.
- En koskaan tavannut päihdepolilla yhtäkään lääkäriä, jonka kanssa olisin voinut puhua ja saada ymmärrystä ja apua kaksoisongelmani yhdenaikaiseen hoitoon. Myös välttämättömät lääkereseptit jäivät uusimatta!
- Päihdetyöntekijöiden tietämättömyyteen perustuva ylimielisyys, haluttomuus kuunnella, ja asenne siitä, että kaikki johtuu vain alkoholista, korostui kaikissa yhteyksissä. Annoin heille omalta osaltani kenkää.
- Tunsin olevani päihdepolin vanki, joka johti sairausjaksojen uusiutumiseen, alkoholinkäytön lisääntymiseen ja kolmanteen vakavaan itsemurhayritykseen elokuussa 2014, jota ennen join viimeisimmän olueni.
Meilahden osastohoidosta, päihdekuntoutukseen ja takaisin psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin
- Päädyin ambulanssilla Meilahden psykiatrisen päivystyksen kautta osastolle, jossa minua tarkkailtiin, lääkittiin ja hoidettiin pari viikkoa.
- Meilahden sairaalasta jatkoin matkaa Hangonkadun katkaisuhoitoon odottamaan paikkaa Ridasjärven päihdehoitokeskukseen kahdeksi kuukaudeksi.
- Ridasjärven päivittäisissä ryhmätapaamisissa puhuin kaksoisdiagnoosista ja saamastani huonosta kohtelusta ja hoidosta, ja erityisesti ongelmieni hoitamattomuudesta, suu vaahdossa.
- Ridasjärven kuntoutuspalvelujen esimies Timo Rautavuori oli ensimmäinen ammattilainen, joka ymmärsi ja otti vakavasti minun puheet kaksoisdiagnoosien vaikeudesta ja hoidollisista haasteista.
- Timon myötävaikutuksella pääsin takaisin psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin, joka olisi pitänyt olla ensisijainen hoitomuoto alusta saakka.
- Kaksoisdiagnoosia toisistaan eriytyneissä psykiatrian ja päihdepoliklinikalla ei osattu huomioida eikä hoitaa. Jatkuva yhteistyö osapuolien välillä olisi ollut paras ratkaisu. Yhteistyötä ei tehty pyynnöistäni huolimatta.
- Vuonna 2014 onnistuin saamaan psykiatrini ja päihdeolin johtavan sosiaalityöntekijän toistuvasti saman pöydän ääreen, jolloin kumpikaan taho ei voinut piiloutua omien rooliensa taakse.
- Laadin yksityiskohtaisen agendan keskustelun pohjaksi ja toimin keskustelun "kapellimestarina". Näin kummankin osapuolen kokemus ja erikoisosaaminen yhdistyivät toisiinsa luontevasti.
- Keskustelua käytiin hyvässä ja rakentavassa yhteistyön hengessä, josta kaikki osapuolet hyötyivät.
- Vahva sisäinen motivaationi, samanaikainen psykiatrinen hoito, asianmukainen lääkitys ja päihdekuntoutus olivat ratkaisevassa asemassa mielialojen tasapainon saavuttamiseen ja raitistumiselleni syksyllä 2014.
- Ridasjärvellä ideoin, suunnittelin, perustin ja lanseerasin pitkään mielessäni kehittyneen idean Kaksoispiste: kaksoisdiagnoosiryhmän perustamisesta.
- Avasin yhteyksiä ja käynnistin toimintaan liittyvän tiedotustoiminnan ja viestinnän. Aloitin toimintani ammattipotilaan roolissa kaksoisdiagnoosipotilaiden puolesta puhujana.
- Kaksoispiste: ja sen toiminta on uraauurtavaa ja on edelleen ainoa vertaisryhmä, verkosto, tietolähde ja keskustelufoorumi laatuaan. Jäseniä on tänään 23.10.2023 yhteensä 1 160. Näistä 40 ovat alan ammattilaisia, joista 18 toimii ryhmän nimettyinä asiantuntijoina ja taustavaikuttajina.
Sisäinen motivaationi ja tahtotila edistää kaksoisdiagnoosipotilaiden asemaa, kohtelua ja hoitoa palvelujärjestelmässä on edelleen vankka. Teen itsepintaisesti töitä, jotta kukaan muu ei ajautuisi ilman tukea ja asianmukaista hoitoa samaan tilanteeseen ja yhtä syvälle suohon kuin minä.
Tämä vaatii psykiatria- ja päihdepalveluiden asenteiden (joko mielenterveys tai päihde) muuttamista sekä tiivistä vuoropuhelua ja toiminnallista yhteistyötä myös käytännössä. Vaikka tämä tarve tiedostetaan ja tunnustetaan, kynnys hoitotahojen välillä on edelleen korkea ja hoitotahojen välinen kuilu sietämättömän syvä.
Kun osapuolet käyvät keskustelua vain omista lokeroistaan käsin, ja kun kritiikkiä esitetään, se hyväksytään vain ihmisiltä, jotka ovat samassa lokerossa, ja kun kaikkeen ulkopuolelta tulevaan kritiikkiin suhtaudutaan torjuvasti, samanaikaisen mielenterveys- ja päihdehoidon kehittäminen on mahdotonta!
Kaksoispiste: *** Blogi
tom.merilahti@outlook.com *** https://tomppa.mystrikingly.com
