Kaksisuuntainen alkoholiriippuvuus
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen ja päihteiden välittömistä vaikutuksista riippumaton mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti masennus-, hypomania-, mania- tai sekamuotoisia sairausjaksoja, sekä vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita. Sairautta luonnehditaan elinikäiseksi.
Omalla kohdallani kaksisuuntainen alkoholiriippuvuus on tarkoittanut sitä, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksot ovat altistaneet hoitamattomina ja lääkitsemättöminä sairausjaksojen ja oireiden itselääkitykseen alkoholilla. Kun mieleni oppi, että alkoholi helpottaa vaikeita mielialoja ja tunnetiloja, juomisesta tuli tapa, johon kehittyi pakonomainen tarve, joka johti vähitellen vaikeaan alkoholiriippuvuuteen.
Kaksoisdiagnoosi tarkoittaa, että henkilöllä on vähintään yksi vaikea ja päihteistä riippumaton psykiatrinen häiriö ja samanaikainen päihdehäiriö. Kaksoisdiagnoosien mielenterveysongelmien on oltava siinä määrin vakavia, että ne ilman päihteitäkin aiheuttavat toimintakyvyn selvää ja usein pysyvää heikkenemistä.
Alkoholin liikakäyttö vaikeuttaa ja vahvistaa kaksisuuntaisen sairausjaksoja ja oireita, ja aiheuttavat yhdessä monia muita ongelmia. Kun yksi ongelma johtaa toiseen ja molemmat kumpaankin ongelmaan, voidaan puhua luonteeltaan kaksisuuntaisesta päihdehäiriöstä, jossa ei ole yhtä ilman toista, eikä toista ilman kolmansia ongelmia.
Alla omakohtainen kokemukseni kaksisuuntaisesta päihdekierteestä, jonka keskiössä olevat oheisongelmat ovat niin syitä kuin seurauksia. Nämä muodostavat yhdessä vaikeasti hoidettavan kokonaisongelman.
60 %
Tehtyjen tutkimusten mukaan, noin 60 prosentilla kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla esiintyy alkoholin ja/tai muiden päihteiden jaksottaista ja/tai elämänaikaista ongelmakäyttöä. Kaksisuuntaista sairastavilla pienetkin alkoholimäärät voivat vaikuttaa haitallisesti mielialojen säätelyyn ja laukaista uusia sairausjaksoja.
Alkoholi vähentää lääkkeiden tehoa 30-40%
Alkoholi on rasvaliuotin, joka heikentää kaksisuuntaiseen käytettävien rasvaliukoisten lääkkeiden tehoa peräti 30-40%. Lisäksi alkoholi aiheuttaa, lisää ja vaikeuttaa masennuksen ja manian oireita sekä tuottaa kolmansia ongelmia. Jos lääkitys ei toimi toivotulla tavalla, se johtaa monilla välttämättömän lääkehoidon keskeyttämiseen tai lopettamiseen, joka lisää pakonomaista tarvetta lääkitä itseään alkoholilla potenssiin.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja alkoholiriippuvuus ovat yhdessä yksi monista kaksoisdiagnoosien muodoista, jotka ovat vaikeampia, vaikeammin hoidettava ja suurempia kuin niiden osien summa 1 + 1 = 3.
Haluan nostaa psykiatrisen hoidon ja lääkityksen etusijalle henkilöillä, joilla on vaikea, päihteidenkäytöstä riippumaton psykiatrinen sairaus, kuten esimerkiksi vaikea kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsoaffektiivinen häiriö, skitsofrenia ja/tai pikäkestoinen vaikea masennus.
"Alkoholinkäytön taustalla olevan psykiatrisen sairauden hoito ja lääkitys on edellytys myös alkoholin liikakäytön hoidolle." -Psykiatrian professori ja erikoislääkäri, ja psykoterapeutti Matti O. Huttunen
Ensimmäinen psykiatrin arvio kaksisuuntaisesta
Ensimmäisen psykiatrin arvion kaksisuuntainen mielialahäiriön todennäköisyydestä sain talvella 1986 Courmayeurissa, Italian Alpeilla, jossa toimin hiihdonopettajana ja alppioppaana. Huonenaapurini oli Jukka Karassaari (R.I.P.), jonka kanssa vietimme kaksi viikkoa paljon aikaa yhdessä niin suksilla kuin kylillä. Kun tutustuimme paremmin, ilmeni, että hän oli psykiatrian erikoislääkäri ja yksi silloisen Lapinlahden sairaalan kolmesta ylilääkäristä.
Nostin esille epäilyni kaksisuuntaisesta ja kerroin oireistani, joista keskustelimme paljon muun muassa hiihtohisseissä, tauoilla, lounailla ja muutenkin. Poiketen yksittäisistä hoitotapaamista psykiatrisella, Jukalla oli mahdollisuus seurata mun "maanista" toimintaani ja loputonta energiaani kahden viikon lomansa ajan.
Keskustelimme kaksisuuntaisen mahdollisuudesta päivittäin. Mulla meni lujaa. Kuulemansa, näkemänsä ja kokemansa perusteella hän totesi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hyvin todennäköiseksi. Tarkoitukseni oli ottaa häneen yhteyttä keväällä kun palsin Suomeen. Kun sairaudentunne puuttui, tämä jäi tekemättä. Ikävä kyllä.
Itselääkityksestä alkoholiriippuvuuteen
Tämän jälkeen lääkärit eivät ottaneet vuosikausiin uskonut mun puheita tai ottanut Jukalta saamaani epävirallista arviota vakavasti. Vuosia jatkuneita masennus, hypomania ja maniajaksoja ei tutkittu ja jäivät täysin ilman huomiota. En myöskään saanut millään ilveellä lähetettä psykiatriselle. Olin ilman hoitoa ja lääkitystä 23-vuotta. Tämä johti oireiden itselääkitykseen ja vähitellen vuosien varrella riippuvuuteen, joka johti moniin oheisongelmiin ja menetyksiin.
Psykiatrisen päivystyksen kautta noin 15 kertaa osastolle
Hakeuduin psykiatriseen hoitoon psykoottisen manian ja pisimmillään 12 vuorokauden valvomisen, harhaisuuden ja hallusinaatioiden vuoksi. Pääsin Auroran sairaalan psykiatrisen päivystyksen kautta vuodeosastolle noin 15 kertaa. Lyhyempiä vuorokausien unettomia jaksoja oli toistuvasti. En saanut unta enkä nukutuksi edes silloin, kun Auroran hoitajat totesivat, että olin saanut maksimilääkityksen. Unettomuus kroonistui vähitellen.
Sairaalan kellarista psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin
Sain Auraran psykiatrilta lähetteen psykiatrian poliklinikalle vasta viimeisellä kerralla vuonna 2009. Psykooseihin ja hallusinaatiohin uskottiin vasta, kun minut oli jostakin tuntemattomasta syystä löydetty harhaisena hortoilemassa sairaalan kellarista. Miten olin kellariin päässyt, mistä syystä olin kellariin ajautunut, kuinka minut sieltä lopulta löydettiin, ei vieläkään ole tiedossani. Hyvä kun löydettiin. Ehkä.
Psykiatrian poliklinikalta sain virallisen diagnoosin vaikeasta 1-tyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota pidettiin ensikäynnillä tehdyn BDI-kyselytutkimuksen ja potilastietojeni ja -kertomuksen perusteella ilmiselvänä. Kertomani perusteella todettiin myös toistuva psykoottinen mania, krooninen unettomuus, harhat ja hallusinaatiot.
Oluesta tasaava korvauslääke
Olin ilman asianmukaista psykiatrista hoitoa ja välttämätöntä lääkitystä 23 vuotta. Tänä aikana lääkitsin (hypo-) mania-, masennusjaksojani ja oireitani pääasiassa oluella. Muuta lääkitystä ei ollut. Olut toimi "tasaavana korvauslääkkeenä", jolla pyrin saamaan manian ylikierrokset alas ja masennuksen alikierrokset ylös.
Lääkitsin vuosikausia mielialojani, mania- ja masennusjaksojani ja tunnetilojani ja helpotin nukahtamista oluella, joka johti vähitellen alkoholinkäytön lisääntymiseen ja alkoholiriippuvuuteen ja moniin oheisongelmiin ja menetyksiin.
Hoidettiin seurauksia tutkimatta syitä
Olin Myllyhoidossa 28 päivää vuonna 1998, jonka jälkeen kävin pari vuotta viikottain AA:ssa. Kun vuonna 2011 kerroin psykiatrisella alkoholiongelmastani, koko hoitovastuu siirrettiin päihdepoliklinikalle. Päihdepolin kynnyksellä muutuin hetkessä vaikeasta mielenterveyspotilaasta alkoholistiksi. Kun psykiatrinen hoito ja lääkitys loppui, maniajaksot uusiutuivat juominen lisääntyi, ja riistäytyi lopulta käsistä.
Olin vuosien varrella lukuisia kertoja Hangonkadun katkolla. Tervalammen päihdehoitokeskuksessa olin kaksi kahden kuukauden, ja yhden kuukauden jakson. Näistä viimeisellä kerralla mulle ei myönnetty tarvitsemaani jatkoaikaa. Jouduin lähtemään puolikuntoisena kotiin. Hain kaupasta heti lavallisen olutta. Juominen jatkui.
Psykiatrisella päätön päätös johti päihdepoliklinikalle
Kun vuonna 2011 kerroin psykiatrisella mun alkoholiongelmastani, koko hoitovastuu siirrettiin psykiatriselta päihdepoliklinikalle. Kun psykiatrinen hoito ja lääkitys loppui, maniajaksot uusiutuivat ja juominen lisääntyi. Samana vuonna pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean 1-tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön perusteella.
Päihdepolilta kolmanteen itsemurhayritykseen
Päihdehoito ja päihdekuntousjaksot ilman psykiatrista hoitoa ja lääkitystä johtivat syyskuussa 2014 kolmanteen vakavaan itsemurhayritykseen lääkkeiden rajulla yliannostuksella. Kaveri "pilasi" mun vakaan aikomukseni muuttaa toiselle planeetalle. Hän tilasi mulle ambulanssin, joka vei mut Meilahteen. Täällä ”huusin”, että älkää nyt helvetissä pilatko mun yritystä, ja nykäisin ”piuhat” irti. Tämä johti lepositeisiin henkeni varjelemiseksi.
Paluu psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin pelasti henkeni
Päihdehoidosta ja kuntoutuksista ei ollut oikeastaan mitään hyötyä, koska mulle välttämätön psykiatrinen hoito ja lääkitys puuttui. Teholta päädyin kahden viikon katkaisuhoitoon Hangonkadulle. Täältä jatkoin Ridasjärven päihdekuntoutukseen, jossa olin kaksi kuukautta.Täällä kuntoutuspalveluiden esimies, Timo Rautavuori, oli ensimmäinen ammattilainen, joka otti mun puheet kaksoisdiagnoosista, ja sen mekanismeista vakavasti.
Rautavuoren myötävaikutuksella pääsin viimein takaisin psykiatrisen hoidon ja lääkityksen piiriin. Huomioiden kolme aikaisempaa itsemurhayritystä, tämä pelasti mun hengen. Psykiatrinen hoidon, lääkityksen ja samanaikaisen päihdekuntoutuksen ansiosta sain tunnetilani hallintaan ja mielialani tasapainoon, joka oli ehdoton edellytys raitistumiseeni ja raittiina pysymiseen, joka jatkuu edelleen.
Kaksoisdiagnoosipotilaiden puolestapuhuja
Join viimeisimmän olueni elokuussa 2014, jolloin perustin pitkään suunnitteilla olleen Kaksoispiste: ryhmän ja aloitin toimintani kaksoisdiagnoosipotilaiden puolestapuhujana. Taustalla oli täydellinen turhautuminen ja tuskaantuminen saamani kohteluun ja hoitoon. Tiesin, että suuri joukko muita kaksoisdiagnooseista kärsivää painivat samojen ongelmien ja hoitoon liittyvien vaikeuksien, epäkohtien ja puutteiden kanssa.
Kuvassa Sillanpirtin sisäänkäynti ja piha kirsikkapuineen
Kuukaudeksi Sillanpirttiin: Ridasjärvellä Timo ehdotti, että siirtyisin suoraan Sillanpirttiin (päihdehuollon kuntouttava asumispalvelu). Tätä en ottanut aluksi edes kuuleviin korviini. Päätin kuitenkin olla pirtissä kuukauden, joka hieman venähti. Olin siellä 3½- vuotta. Pidempään kun yksikään aikaisempi asiakas. Olin myös pirtin viimeisiä asiakkaita ennen sen lakkautumista. MInulle oli silloin aivan sama, missä toteutan toimintaani, joka vei kaiken aikani.
Alpeilta, Alppilan kautta Alppikylään: Ristiretkeni Helsingin Alppilasta, Meilahden sairaalan kautta Hangonkadulle, Ridasjärvelle ja Sillanpirttiin johti lopulta Helsingin Alppikylään, jossa viihdyn erinomaisesti. Rauhallinen ja valoisa kulmahuoneisto tarjoaa tarvitsemani rauhan ja vapauden toimia omaehtoisesti ilman mitään häiriötekijöitä.
Nykytilanne parempi kuin hyvä: Koska olen aina ollut hoitomyönteinen ja motivaationi raitistumiseen on ollut vankka, raittiina pysyminen ei ole tuottanut mitään vaikeuksia saatuani mieleni tasapainoon. Tämä on edellytys myös kaikelle muulle, kuten säännöllinen psykiatrinen hoito, lääkitys, säännllinen vuorokausirytmi sekä riittävä uni.
Stressi ja unettomuus ovat mielestäni kaksisuuntaisen pahimmat viholliset. Koen nykyisen toimintani itselleni mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Se on osoittautunut merkityksellistä myös monille vertaisilleni. Tavoitteeni on myötävaikuttaa moniongelmaisten kaksoisdiagnoosipotilaiden aseman, kohtelun ja hoidon parantamiseen.
Taistelu muutosvastarintaa vastaan
Palveluiden kehittämiseen liittyy paljon muutosvastarintaa, koska mukavuusalueiden ulkopuolelle ei haluta tai uskalleta astua. Halutaan vain pysyä tutuissa, turvallisissa ja totutuissa puitteissa. Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen osoitti 17.9.2021 Ylen Puoli seitsemän ohjelmassa huolensa "kuplautumisesta" suomalaisessa keskustelukulttuurissa.
Tämä huoli pätee myös psykiatrian ja päihdepalveluiden ja poliklinikoiden välillä olevan vuorovaikutuksen ja toiminnallisen yhteistyön puutteeseen. "Jokainen käy keskustelua vain omasta kuplastaan käsin, ja jos kritiikkiä esitetään, se hyväksytään vain ihmisiltä, jotka ovat samassa kuplassa. Kaikkeen ulkopuolelta tulevaan kritiikkiin suhtaudutaan torjuvasti". -Matti Apunen
Lopuksi ja kaiken aluksi
Olisi vihdoinkin aika saada psykiatria- ja päihdepalvelut oivaltamaan ja ymmärtämään vastavuoroisuuden, vuorovaikutuksen, toiminnallisen yhteistyön, ja ongelmien yhdenaikaisen hoidon välttämättömyyden kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa. Paras hoitokokemukseni on ollut, kun onnistuin saattamaan psykiatrini ja päihdepolin johtavan sosiaalityöntekijän toistuvasti saman pöydän ääreen.
Näin hoitotahojen kokemus ja osaaminen yhdistyvät luontevasti toisiinsa. Kumpaakin ongelmaa käsiteltiin ja hoidettiin tehokkaasti yhdessä, yhdenaikaisesti - yhdessä ja samassa paikassa - hyvässä ja rakentavassa hengessä. Tämä säästää myös kaikilta aikaa, vaivaa ja kustannuksia samalla, kun opitaan luontevasti uutta kaksoisdiagnoosien kohtaamisesta, käsittelystä ja hoidosta.
Samalla hoitotulokset paranevat merkittävästi, jolloin myös potilaiden sitoutuminen tarjottuun hoitoon paranee.
Kun mielenterveys- ja päihdeongelmia hoidetaan erikseen, eri aikoihin ja eri paikoissa, vaikeuttaa tämä kumpaakin ongelmaa, koska ongelmat esiintyvät ja toimivat yhdessä, vaikuttavat vahvasti toisiinsa.
-Tomppa-
Taustaa, toimintaa ja yrittäjyyttä *** Sairaus- ja hoitohistoriaa *** Kaksoispiste: kaksoisdiagnoosiryhmä
Tom Merilahti * Ammattipotilas * 045 805 1665 * tom.merilahti@outlook.com * http://tomppa.strikingly.com *
https://tomppa.strikingly.com/#blogi * http://kaksoiosdiagnoosi.blogspot.com
