Kaksoisdiagnoosien hoidon epäkohtia ja puutteita
Tämän esityksen tarkoituksena on tarkastella kaksoisdiagnosoitujen hoitoon liittyviä epäkohtia ja puutteita jotka toimivat mielenterveys- ja samanaikaisen päihdehoidon yhteiskehittämisen ja saatavuuden esteenä.
Tähtäimessä on mielenterveys- ja päihdepalveluiden toiminnallinen yhteistyö sekä integroidun hoidon kehittäminen ja saatavuuden parantaminen palvelujärjestelmässä. Edellytyksenä on ristiinajattelu yli toimialojen sekä palveluiden kehittäminen yhteisillä resursseilla, tavalla, josta myös avuntarvitsijat hyötyvät.
Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen osoitti 17.9.2021 Ylen Puoli seitsemän ohjelmassa huolensa "kuplautumisesta" suomalaisessa keskustelukulttuurissa: "Jokainen käy keskustelua vain omasta
kuplastaan käsin, ja jos kritiikkiä esitetään, se hyväksytään vain ihmisiltä, jotka ovat
samassa kuplassa. Kaikkeen ulkopuolelta tulevaan
kritiikkiin suhtaudutaan torjuvasti".
Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tämä ei ole pelkkä huoli
Tämä on osa jokapäiväistä arkea, joka pohjautuu toisistaan eriytyneisiin psykiatria- ja päihdepalveluihin, syvälle juurtuneisiin asenteisiin, ja kapea-alaisiin ajattelu- ja toimintapahoihin. Asiantuntijuuksia integroiva yhteistyö eri toimintakulttuureita edustavien palveluiden ja hoitotahojen välillä on riittämätöntä ta puuttuu kokonaan.
Vaikka ongelmat, puutteet ja epäkohdat ovat olleet tiedossa vuosia, asialle ei ole osattu tai haluttu tehdä juuri mitään. Merkittävä osa samanaikaisista psykiatrisista- ja päihdehäiriöstä kärsivistä jäävät edelleen asianmukaisen hoidon ulkopuolelle. Palveluiden väliset kynnykset on ylitettävä ja yksiköiden väliset seinät kaadettava.
Kuvataitelija Antony Gormley'n nykytaideinstallaatio Learning to Think, tuo mieleeni psykiatrian ja päihdepoliklinikat sekä lukuisat alan ammattilaiset, joiden asenteet sekä ajattelu- ja toimintatavat ovat vangittuina erillisiin yksiköihin. Nämä pitäisi yhdistää palveluita ja asiantuntijuuksia yhdistävän yhteistyön nimissä.
Kyseisiltä tahoilta puuttuu yleensä kyky tarkastella, yhdistellä ja ratkaista ongelmia kokonaisongelman lähtökohdista. Ilman kokonaisnäkemystä on vaikea nähdä yksityiskohtia. Potilaslähtöisyys on avain ongelmien kustannustehokkaisiin ratkaisumalleihin sote-palveluissa, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Helsingin kaupungin Mielenterveys- ja päihdepalveluiden hallinnollinen integraatio 1.1.2013, ei ole vieläkään johtanut psykiatristen ja päihdepoliklinikoiden toiminnalliseen yhteistyöhön. Moniongelmaiset ja paljon palveluita käyttävät kaksoisdiagnoosiasiakkaat eivät ole hyötyneet integraatiosta käytännössä juuri mitenkään.
Kaksoispiste: ryhmän tavoitteena on viljellä potilaslähtöistä näkökulmaa, jolla kaavoihin kangistuneet ajattelutavat voitaisiin murtaa. Päihdepalvelut kuuluvat sosiaalihuollon ja mielenterveyspalvelut terveydenhuollon piiriin. Näiden välinen korkea muuri on murrettava, jotta vuoropuhelua ja yhteistyötä palveluiden välillä voitaisiin parantaa.
Kaksoisdiagnoosien hoidon rahoitukseen terveydenhuollossamme liittyy tiettävästi vakavia taloudellisia huolenaiheita, mikä jättää monet potilaat ilman asianmukaista hoitoa. Ei ole pelkkä huoli, että kaksoisdiagnosoitujen hoidon kehittäminen jää kokonaan vuosittaisten budjettien ja rahoituksen ulkopuolelle.
Rahoitus kohdistetaan pääasiassa mielenterveys- ja päihdehoitoon. Kaksoisdiagnoosien hoitoa ei omana ongelmanaan huomioida riittävästi, joka vaatii täysin omanlaistaan lähestymistapaa, ja ongelmien yhdenaikaista hoitoa. Kaksoisdiagnoosipotilaat putoavat helposti palveluiden ja hoitotahojen väliin.
Psykiatria- ja päihdepalveluiden välinen keskusteluyhteys, vuorovaikutus, ja kokemus mahdollisuudesta tehdä moniammatillista osaamista ja kokemusta integroivaa yhteistyötä tuntuu puuttuvan kokonaan. Onko kysymys rohkeudesta, yhteistyökyvyttömyydestä, vai yksinkertaisesti haluttomuudesta? Vai kaikista näistä?
Hoitotahot kokevat turvallisemmaksi toimia pelkästään omalla mukavuusalueellaan. On helpompi piiloutua omien rooliensa taakse. Haluan herättää ajatuksia, julkista keskustelua ja painetta hoidollisten ongelmien ja epäkohtien korjaamiseksi. Miten olemassa olevat kuplat voitaisiin puhkaista? Kuinka yksiköiden väliset seinät voitaisiin kaataa?
Integroidun yhteistyön ja hoidon tarve konkretisoituu erityisesti yhteisasiakkaiden, eli paljon erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden kohdalla. Nykyisessä hoitojärjestelmässä monenlaisia palveluja tarvitsevan asiakkaan palvelupolku poukkoilee hallitsemattomasti paikasta toiseen.
Potilaslähtöisyyden näkökulmasta nykyinen palvelujärjestelmä on pirstaleinen eikä vastaa 2dg-potilaan tarpeisiin. Yhteisasiakkaiden ja 2dg-potilaiden hoito ja palvelu voi olla laadukasta ja tehokasta vain, jos eri toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä. Yhteistyö eri toimintakulttuureita edustavien hoitatahojen välillä ei vaan toimi.
Kaksoisdiagnoosi on vaikeampi ja suurempi ongelma kuin sen osien summa!
Mielenterveys-ja päihdepalveluiden integraatio on tiettävästi näkynyt organisaatiokaavioissa. Mielenterveys- ja päihdepalvelut yhteisnimike ei kuitenkaan tarkoita, että palvelut toimisivat toiminnallisesti yhdessä. Hierarkkisissa pyramidiorganisaatioissa usein päällekkäin ladotut laatikot syövät toisiaan ahmien.
Kysymys on ollut palveluiden hallinnollisesta ja rakenteellisesta integraatiosta, joka ei vieläkään ole ulottunut palveluiden toiminnalliseen yhdistymiseen ja tiiviiseen yhteistyöhön psykiatrian- tai päihdepoliklinikoiden välillä. Kaksoisongelmaansa apua tarvitseville rakenteellisesta integraatiosta ei toistaiseksi ole ollut mitään hyötyä.
Psykiatrisen ja päihdepolin välillä on edelleen ammottava kuilu, johon monet 2dg-asiakkaat putoavat. He voivat jäädä helposti myös kokonaan ilman hoitoa, koska yhteistyö hoitotahojen välillä on nimellistä ja puuttuu usein kokonaan. Toistuvasti järjestettävät mielenterveys- ja päihdepolklinikoita ja näiden osaamista yhdistävät integroidut hoitokokoukset tarjoavat tähän helposti toteutettavan ratkaisun, joka on vaan halusta kiinni.
Samanaikaiset mielenterveys- ja päihdeongelmat muodostavat monisolmuisen ja vaikeaselkoisen sairausvyyhden, johon hyvin harva hoitotaho osaa tai haluaa käytännössä sotkeutua. Kumpikaan hoitotaho ei ole valmis ottamaan kokonaisvastuuta potilaiden hoidosta. Onko koulutusta kaksoisdiagnoosien hoitoon edes olemassa?
Parhaaksi kokemani hoitomuoto on, kun onnistuin saattamaan psykiatrini ja päihdepolin johtavan sosiaalityöntekijän toistuvasti saman pöydän ääreen integroitujen hoitokokousten ja integroidun hoidon nimissä, joissa kumpaakin ongelmaa käsitellään yhdessä ja yhdenaikaisesti.
Tätä erinomaiseksi kokemaani mahdollisuutta ei avuntarvitsijoille tarjota, vaikka yhteistapaamiset säästävät kaikilta aikaa, vaivaa ja kustannuksia. Lisäresursseja ei tarvita. Pelkkä halu integroivaan yhteistyöhön riittää.
Toiminta saman katon alla tai pelkkä hoitotahojen läsnäolo hoitotapaamisissa eivät riitä!
Monissa Psykiatria- ja päihdekeskuksissa ja vastaavissa keskittymissä, hoitotahojen välinen integroivaa yhteistyö puuttuu. Tämän tarjoamia mahdollisuuksia ja tehokkuutta ei ole oivallettu eikä hyödynnetty toisistaan eriytyneissä palveluissa. Esteenä toimivat mm. yksiköiden lokeroituminen ja työntekijöiden vahva asenteellisuus.
Psykiatrisen ja päihdepolin välissä on edelleen korkea kynnys ja paksu sementtiseinä, joka erottaa lääkäreiden ja työntekijöiden eri roolit sekä toimintakulttuurit ja syvälle juurtuneet ajattelu- ja toimintatavat toisistaan. Saman katon alla ja ulko-oven takana toimivat psykiatrian ja päihdepolin työntekijät eivät välttämättä edes kohtaa toisiaan, vaikka toimivatkin fyysesti lähellä toisiaan.
"Tuntuu kuinkaksoisdiagnoosin kanssa painivat muodostaisivat oman heimon, jota ei psykiatrisella tai päihdepolilla tunneta." -Eija Inkeri Kallasuo, Espoon Mielenterveys- ja päihdepalvelut
Jos ja kun ilmenee,että asiakkaalla on päihdeongelma, vaatimuksena on tapauskohtaisesti riittävän pitkä raitis jakso, ennen kun mielenterveysongelmia aletaan psykiatrisella edes arvioimaan. Tällä halutaan poissulkea mahdollisuus, että mielenterveysongelmat johtuvat pelkästään päihteidenkäytön vaikutuksista.
Kun hoitovastuu siirretään psykiatriselta päihdepolille, mielenterveysongelmat jäävät usein kokonaan hoitamatta ja lääkitsemättä. Päihdeongelmista kärsivän mielenterveyspotilaan hoitovastuu voidaan siirtää psykiatriselta kokonaan päihdepolille. Tästä minulla ja monilla muilla on karvaat kokemukset.
Kun mun hoitovastuuni siirrettin psykiatriselta kokonaan päihdepolille, minulla diagnosoidun kaksisuuntaisen hoito ja lääkitys loppuivat kuin seinään. Tämä johti uusiin maniajaksoihin, alkoholinkäytön lisääntymiseen ja kolmanteen vakavaan itsemurhayritykseen, josta syytän edelleen avoimesti hoitojärjestelmän epäkohtia ja puutteita.
Tämä oli mulle viimeinen niitti, joka johti täydelliseen turhautumiseen, jatkuvaan tiedonhankintaan ja Kaksoispiste: ryhmän perustamiseen ja toiminnan käynnistämiseen 3.9.2014. Viestintä on yksi tärkeimmistä toiminnan osa-alueista, jonka tavoitteena on kaksoisdiagnosoitujen suuren määrän ja hoidollisten epäkohtien nostaminen otsikoihin. Tavoitteena julkinen keskustelu, jolla lisätä painetta palveluiden kehittämiseksi ja parantamiseksi.
Lopuksi ja kaiken aluksi
Kaksoisdiagnoosipotilaita kohdatessa, kaikki huomio tulee keskittää mielenterveys- ja päihdeongelmien väliselle yhdyspinnalle, jossa ongelmat sulautuvat toisiinsa vaikeasti hoidettavaksi kokonaisuudeksi. Kutsun tätä kolmanneksi ongelmaksi, joka vaatii täysin omanlaisen lähestymistavan. Kaksoisdiagnoosista ei ole yhtä ilman toista, eikä toista ilman kolmatta.
Niin kauan, kun kaksoisdiagnoosin hoitoon ei saada kunnon koulutusta, ei synny kokemusta eikä tarvittavaa erikoisosaamista. Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoito perustuu edelleen sattumanvaraisuuteen ja potilaan omaan kykyyn ajaa asiaansa. Koska useimmilta 2dg-asiakkailta puuttuu tämä kyky, ammattilaisten ohjaus on tärkeää.
Valtaosa kakdsoisdiagnoosipotlaista jäävät edelleen asianmukaisen hoidon ulkopuolelle. Odotusarvona on, että tämä joukko vain jatkaa kasvuaan, kun mitään konkreettista ei tehdä ongelmien ratkaisemiseksi ja hoidon kehittämiseksi ja parantamiseksi.
Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon eri sektoreille jakautunut kaksijakoinen hoitojärjestelmä tuo suuren haasteen hoidon järjestämiseen. Päihdehuollossa mahdollisuudet tunnistaa ja hoitaa mielenterveyden häiriöitä ovat täysin riittämättömät. Psykiatrisella päihdehoito koetaan kuuluvan vain päihdepoliklinikoiden rooliin.
Psykiatrinen hoitojärjestelmä puolestaan katsoo psykiatrisen diagnostiikan tai hoidon tehtäväkseen vasta, jos potilaan päihdeongelma on ensin saatu todistettavasti hallintaan.
Integroidut hoitokokoukset, joissa psykiatrian ja päihdepoliklinikoiden hoitovastaavat istuvat potilaan kanssa toistuvasti saman pöydän ääreen, on kokemukseni mukaan erinomainen hoitomuoto, joka tarjoaa hoitotahoille mahdollisuuden oppia uutta ja saada kokemusta integroivasta yhteistyöstä, saavuttaa parempia hoitotuloksia samalla, kun kaksoisdiagnoosiasiakkaat saavat hoidosta enemmän hyötyä kumpaankiin onglmaansa.
-Tomppa-
Tom Merilahti *** 045 805 1665 *** tom.merilahti@outlook.com *** Kotisivut *** Blogi
Taustaa ja toimintahistoriaa *** Kaksoispiste: ryhmä *** Kaksoisdiagnoosi kokemuksella
Vastaus kaksoisdiagnoosipotilaiden huutoon *** Asiantuntijat ja ammattilaiset
