"Presidentti Mauno Koivisto kuoli perjantaina 12. toukokuuta 2017 kello 21.15 Meilahden sairaalassa. Presidentti Mauno Henrik Koivisto oli kuollessaan 93-vuotias. Alzheimerin tautia sairastanut Koivisto vietti viimeiset kuukautensa hoitokodissa."
Helsingin Sanomat pyysi otsikossaan kertomaan muistoja presidentti Mauno Koivistosta. Tässä oma minun muistoni:
Kun Mauno Koiviston 1. adjutantti Juhani Kaskeala soitti ja kertoi presidentin haluavan päästä koepurjehdukselle Hobie Cat -katamaraanilla, vastasin haista paska ja suljin puhelimen. Luulin kavereiden pilailevan kanssani. Kun komentajakapteeni Kaskeala soitti minulle toisen kerran presidentin linnasta, minun oli pakko uskoa. Sovimme samalle iltapäivälle purjehduksen Lauttasaaren edustalle.
Kun Manu saapui adjutantteineen ja turvamiehineen Telvan rantaan, tervehdin häntä sotilaallisesti: Hyvää päivää herra presidentti! Tähän presidentti Koivisto totesi, Älä nyt viitsi. Olin juuri saanut palvelukseni Merisotakoulussa päätökseen.
Seuraavaksi olinkin presidentin kurkulla Fiskarsin sakset kädessäni leikatessani kuivapuvun kaulamansettia presidentille sopivaksi. Kokeilimme kahta venetyyppiä 16' ja 18 jalkaista.
Kun kolme turvamiestä ja veneen kuljettaja eivät Busterilla pysyneet perässämme, kysyin "Manulta", mitä tehdään. Tähän hän tokaisi, anna palaa vaan ja sitten mentiin. Manu osti minulta siltä istumalta Hobie Cat 18', johon myöhemmin tilattiin ja asennettiin Kultarannassa Magnum siivekkeet.
Seuraavalla viikolla koulutimme Tornado-luokan olympiapurjehtija Juha Valtanen kanssa presidentin adjutantit ja turvamiehet purjehtimaan katamaraanilla. Suomenlinnan Merivartiostoasemalle rakennettiin veneluiska, jotta presidentti pääsi "duunin" jälkeen kätevästi purjehtimaan. Kesäksi vene vietiin Kultarantaan. Operaatio sisälsi tämän jälkeen useita ikimuistoisia vaiheita, jotka menivätkin sitten "valtionsalaisuuden" piikkiin.
Ps. Muistona olen säilyttänyt Manun henkilökohtaisesti allekirjoittamaa joulukorttia siitä saakka. Arvokas muisto.
